KASKI (tulee, tuopi paistia, kurkkuja, putellin viintä, levittää liinan vasemmanpuoleiselle pöydälle ja panee ruuan sille). No, herra Lind, on tässä nyt rasvainen pala paistia ja pari kurkkua.
LIND (istuutuu ja syöpi). Tarpeen se olikin, minulla on nälkä.
RUOTSILA (itseksensä). Hm, kylläpä se hyvälle haisee! Lempo, minulla käy kun kaikki veden valtaan, — minulta jäi iltanen syömättä, ja kuin noin koko illan juopi eikä mitään syö, niin tulee tuima. (Korkealla äänellä). Kuulkaas, hyvä ystävä, ettekö minullekin voisi hankkia jotain syötävää?
KASKI (osottaa kättänsä, niinkuin rahaa saadakseen). Hyvin kyllä, mutta sukkelaan, nyt on jo myöhä, pitää sitä minunkin levolle päästä.
RUOTSILA (etsii taskuistansa). Saakeli, nyt vasta muistan, että rahakukkaroni unohtui viinikauppaan.
KASKI. Vai niin? Se on paha! (Aikoo lähteä).
RUOTSILA (tarttuu häneen). Vaan, hyvä ystävä, pankaa tämä nyt omista rahoistanne huomeiseen aamuun asti, niin kyllä minä sen teille paraiten maksan.
KASKI. Ei, siihen kauppaan en minä rupea!
RUOTSILA. Minä olen rusthollari Ruotsila Janakkalasta.
KASKI. Se on teille sangen hyvä!