LIND (pistää kiireesti piippuunsa Ruotsilan kukkarosta; its.). Sillä miesparalla näkyy olevan aika nälkä. Jos sen ennen olisin tietänyt, ruoka on nyt jo kaikki jäähtynyt! Senpä tähden se olikin niin suulas ja ruokotoin! Kuin ihmisellä ei ole mitään vatsassa, niin ei hän tiedä, mitä tekee. (On pistänyt piippunsa täyteen ja menee toisen pöydän tykö). Antakaa anteeksi, naapuri!
RUOTSILA (kokottaa kynttilää hänelle, syöden). Sytyttäkää vaan!
LIND (sytyttää piippunsa rykien). Ah, — hm, ah tupakkinne on hyvää, naapuri! Kuinka kallista tämä on?
RUOTSILA. Markka viisikymmentä penniä.
LIND. Mistä olette tätä ostaneet?
RUOTSILA. Rinkilän puodista.
LIND. Vai niin, siltä roistolta?
RUOTSILA. Kuulkaa, älkää sitä sanoko, Rinkilä on lankoni.
LIND. Sen tiedän hyvin, kaikki minä tiedän. Hänen tykönänsä, puotikammarissa, sätitään minua lakkaamatta.
RUOTSILA. Kuka sen on sanonut?