LIND (epäillen). Ohoo!
RUOTSILA (rehellisesti). Ei, naapuri, mitä panettelemiseksi kutsutaan, sitä ei ole koskaan ollut. Se tosin on sanottu, että te olette itsepäinen jo uppiniskainen, että olette riitaisa ja tuittupäinen ja itserakas, vaan vääryyttä tehneenne ei meillä kukaan ole sanonut.
LIND. Sepähän kumma olisi! No, voin minäkin puoleltani sanoa, ett'ei teitäkään ole meillä minäkään roistona pidetty. Meillä on vaan arveltu, että te olette äräkkä ja jäykkä, että olette vähän tyhmä ja suunne-pieksäjä, että olette ahnas ja kateellinen, vaan kunniata-loukkaava ei teistä kukaan meidän joukosta ole sanonut.
RUOTSILA. Hm, vai niin! Aina olen luullut, että siellä on minua hyvinkin pahoin parjattu.
LIND. Totta puhuen, ei muuta kuin minkä sanoin. Vaan teillä, luulen ma, ei minulle ole jätetty kunniallista hivuskarvaa.
RUOTSILA. Ei, Lind, se on ihan väärin; minkä sanoin, se on teistä puhuttu; vaan ei mitään muuta.
LIND. Hm, saattaa olla niin; jaa, jaa, kielienkantajat tekevät kaikki asiat pahemmiksi.
RUOTSILA. Ihmisiä on niin paljo, joilla onkin työnä vaan toisten ärsyttäminen keskinäiseen vihaan.
LIND (puisteleksen). Lempo vieköön, täällä tulee kylmä. Tuli on pesässä sammunut.
RUOTSILA. Ja puutkin ovat loppuneet.