Myöhemmin hän sanoo, että hän Kymmenennessä sinfoniassaan tahtoo toteuttaa "uusaikaisen maailman sovinnon antiikkisen maailman kanssa, jota Goethe on koettanut Faustinsa toisessa osassa."
[76] Aihe on otettu sodan ritarista, joka on rakastunut haltiattareen ja tämän lumouksen pauloissa ja jota vapauden kaipuu riuduttaa. Tällä ja Tannhäuser-runoelmalla on kosketuskohtia toistensa kanssa. Beethovenia tämä aihe askarrutti vv. 1823-1826. (Ks Ehrhard: Franz Grillparzer, 1900.)
[77] Beethoven oli jo v:sta 1808 alkaen ollut aikeissa kirjoittaa musiikin Faustiin. (Faustin edellinen osa oli juuri, syksyllä 1807 ilmestynyt otsikolla: Murhenäytelmä.) Tämä oli hänen rakkain suunnitelmansa ("Was mir und der Kunst das Höchste ist").
[78] "Etelä-Ranska, sinne, sinne!" (Südliches Frankreich, dahin, dahin!) (Päiväkirjasta; Berlinin kirjastossa). — ".. Päästä pois täältä! Ainoastaan siten voit jälleen kohottaa itsesi taiteesi korkeisiin avaruuksiin… Vielä yksi sinfonia, sitten matkustaa, matkustaa, matkustaa… Kesällä tehdä työtä matkaa varten… Matkustaa kautta Italian, Sisilian, jonkun toisen taiteilijan seurassa." (Id)
[79] V. 1819 oli hän lähellä joutua poliisin kynsiin, kun hän hyvin äänekkäästi oli lausunut, "että Kristus, lopultakin, ei ollut mitään muuta kuin ristiinnaulittu juutalainen". Hän kirjoitti silloin D-duurimessua. Tämä olkoon kylliksi sanottu hänen uskonnollisten ajatustensa vapaudesta. (Mitä tulee Beethovenin uskonnollisiin mielipiteisiin, ks. Theodor Frimmel: Beethoven, 3 pain., "Verlag Harmonie'n" kustantama, ja Beethoveniana, Georg Müllerin kust., nid. II, luku Blöchinger.) — Yhtä vapaana mielipiteiltään politiikan suhteen Beethoven hyökkäsi rohkeasti hallituksen vikojen kimppuun. M.m. moitti hän lainlaadinnan järjestelyä, joka oli omavaltainen ja mateleva, pitkien muodollisuuksien orja; poliisin vehkeilyjä; kirjavaa ja velttoa virkavaltaa, joka kuoletti kaiken yksilöllisen alotteliaisuuden ja lamautti toimintavoiman; rappeutuneen ylimystön etuoikeuksia, joiden avulla tämä ylimystö piti hallussaan kaikki valtion korkeimmat virat. — Hänen valtiollinen myötätuntonsa näytti silloin olevan. Englannin puolella.
[80] Hänen veljenpoikansa itsemurhayritys.
[81] Ks. tri Klotz-Forestin kirjoitusta Beethovenin viimeinen sairaus ja kuolema julkaisussa Chronique medicale 1 ja 15 p:ltä huhtik. 1906. — Sangen tarkat tiedot saa Keskusteluvihoista, joihin lääkärin kysymykset ovat merkityt, sekä lääkärin (tri Wawruch) omasta selostuksesta, jonka hän on julkaissut otsikolla Aerztlicher Rückblick auf L. v. B. letzte Lebenstage v. 1882 Wiener Zeitschriftissa (20 p. toukok. 1827).
Hänen taudissaan oli kaksi astetta: 1) keuhkovamma, joka näytti kuuden päivän kuluttua menneen ohi. "Seitsemäntenä päivänä tunsi hän itsensä kyllin terveeksi noustakseen vuoteesta, kävelläkseen, lukeakseen ja kirjoittaakseen." — 2) Ruoansulatushäiriöt, joihin vielä lisäksi tulivat verenkiertohäiriöt. "Kahdeksantena päivänä tapasin hänet hyvin heikkona ja keltaisena koko ruumiiltaan. Raju diarré-kohtaus ynnä siihen liittyneet oksennuskouristukset olivat yön kuluessa olleet vähällä aiheuttaa hänelle kuoleman." Tästä hetkestä alkoi vesitauti kehittyä.
Tällä taudin uusiutumisella on sielulliset syynsä, jotka ovat vähän tunnettuja. "Kiihkeä viha, katkerat kärsimykset, hänen kokemastaan kiittämättömyydestä johtuneet, sekä hänen osalleen tulleet ansaitsemattomat loukkaukset olivat taudin puhkeamisen aiheuttaneet", sanoo tri Wawruch. "Vavisten ja väristen vaipui hän sen tuskan taakan alle, joka raateli hänen sydänjuuriaan."
Yhdistäen nämä eri huomiot toteaa tri Kotz-Forest ensin verensalpauskohtauksen keuhkoissa ja sen jälkeen Laënnecin maksakirroosin ja sen yhteydessä vesitaudin sekä vesipöhön ruumiin alaosassa. Hän arvelee, että sairauden oli aiheuttanut väkijuomain kohtuuton käyttö. Tämä oli jo ollut myöskin tri Malfattin mielipide: Sedebat et bibebat.