[69] Taloudellisten ikävyyksien, hädän, kaikenlaisten huolten uuvuttamana sävelsi Beethoven viiden vuoden aikana, vuodesta 1816 vuoteen 1821, ainoastaan kolme teosta pianolle (op. 101, 102, 106). Hänen vihamiehensä sanoivat, että hän oli lopussa. 1821 alkoi hän jälleen työskennellä.
[70] Helmik. 1824. Allekirjoittajat: ruhtinas C. Lichnowsky, kreivi Moritz Lichnowsky, kreivi Moritz von Fries, kreivi M. von Dietrichsein, kreivi F. von Palfy, kreivi Czernin, Ignaz Edler von Mosel, Karl 'Czerny, abbé Stadler, A. Diabelli, Artaria, Steiner, A. Streicher, Zmeskall, Kiesewetter y.m.
[71] "Minun moraalinen luonteeni on yleisesti tunnettu", lausui Beethoven ylpeästi Wienin maistraatin edessä 1 p. helmik 1819, kun hän vaati oikeutta tunnustamaan hänet veljenpoikansa holhoojaksi. "Vieläpä etevät kirjailijatkin, kuten Weissenbach, arvelivat, että maksoi vaivan omistaa hänelle teoksiaan."
[72] Elokuussa 1824 alkoi hän pelätä, että hän kuolisi äkkiä halvaukseen, "niinkuin rakas isoisäni, jota niin paljon muistutan", kirjoittaa hän 16 p. elok. 1824 tri Bachille.
Hän poti vaikeaa vatsatautia. Talvella 1824-1825 hän oli hyvin sairas. Toukokuussa 1825 sylki hän verta, samoin vuoti hänen nenänsä verta. 9 p:nä kesäk. 1825 kirjoittaa hän veljenpojalleen: "Olen usein äärimmäisen heikko… Viikatemies ei viivy enää kauaa."
[73] Yhdeksäs sinfonia esitettiin ensimäisen kerran Saksassa Frankfurtissa 1 p:nä huhtik. 1825, Lontoossa jo 25 p:nä maalisk. 1825, Parisissa — Konservatoriossa — 27 p:nä maalisk. 1831. Seitsentoistavuotias Mendelssohn esitti sen pianolla Berlinissä Jägerhallessa 14 p. marrask. 1826. Wagner, joka opiskeli Leipzigissä, kirjoitti siitä omakätisen täydellisen kopian ja 6 p:nä lokak. 1830 hän kirjeessään tarjosi kustantaja Schottille sinfoniasta tekemäänsä kaksikätistä pianosovitusta. Voidaan sanoa, että Yhdeksännellä sinfonialla oli ratkaiseva merkitys Wagnerin elämässä.
[74] "Apollo ja runottaret eivät varmaan tahdo minua näin aikaiseen luovuttaa kuolemalle, sillä minä olen niille vielä niin paljon velkaa! Ennen matkaani Elysiumin kentille täytyy minun jättää jälkeeni se, mitä henki minulle puhuu ja käskee minun loppuun saakka toteuttaa. Minusta tuntuu kuin olisin tuskin lainkaan kirjoittanut nuotteja." (Veljeksille Schott 17 p:nä syysk. 1824. — Nohl: Neue Briefe, CCLXXII.)
[75] Beethoven kirjoittaa Moschelekselle 18 p. maalisk. 1827: "Sinfonia täydellisenä luonnoksena sekä uusi alkusoitto ovat pöytälaatikossani." Tätä luonnosta ei ole koskaan löydetty. — Hänen päiväkirjaansa vain on merkitty:
"Adagio cantique. — Uskonnollinen hymni vanhoissa sävellajeissa kulkevaa sinfoniaa varten (Herr Gott, dich loben wir — Halleluja), joko itsenäisenä taikka johdantona fuugaan. Tälle sinfonialle voisivat antaa luonteenomaisuutta lauluäänet, jotka esiintyisivät joko finalissa taikka jo adagiossa. Orkesterin viulut j.n.e. olisivat kymmenkertaisesti kaksinnetut viimeisessä osassa. Antaa lauluäänien esiintyä yksitellen tai tavalla tai toisella kerrata adagio viimeisessä osassa. Tekstiksi adagioon kreikkalainen tarina (tai) kirkollinen kiitoslaulu; allegro: Bacchus-juhla." (1818).
Kuten näkyy, oli kuoroloppu silloin aijottu Kymmenenteen eikä Yhdeksänteen sinfoniaan.