PRESIDENTTI
Älkää kääntykö kansan puoleen.
CAMILLE
Kenen puoleen pitäisi minun sitten kääntyä? Ylimystönkö? Minä olen kaivannut laupeudenvaliokuntaa; minä olen tahtonut, että kansa vihdoinkin saisi nauttia vapaudestaan, jonka se näyttää valloittaneen vain sitä varten, että kourallinen lurjuksia saisi vihankaunansa tyydytetyksi. Minä olen tahtonut, että ihmiset tekisivät lopun riidoistaan ja että rakkaus liittäisi heidät veljellisesti suureksi yhteiseksi perheeksi. Mutta tämäntapaiset toivomukset näkyvät olevan rikos. — Vaan minä, minä nimitän rikokseksi sitä raivoisaa politiikkaa, joka alentaa kansakuntaa, joka häväisee kansan maineen pakottaessaan sen pistämään kätensä viattomien vereen koko maailman silmien edessä.
(Liikuntoa. — Kansanjoukko seuraa D:n sanoja intohimoisen tarkkaavasti.)
PRESIDENTTI
Te ette ole syyttäjä, vaan syytetty.
CAMILLE
No hyvä, minä syytän itse itseäni, jos niin tahdotte, syytän siitä, etten ole aina ajatellut niinkuin tänään. Minä olen liian kauan uskonut vihaan, taistelun hehku on minut eksyttänyt, minä olen itse tehnyt liian paljon pahaa. Minä olen lietsonut kostonhalua, minun kirjoitukseni ovat toisenkin kerran teroittaneet mestauskirvestä. Minun sanani on saattanut täällä viattomia turmioon: siinä on minun rikokseni, minun todellinen rikokseni, joka tekee minut teidän kanssarikollisiksenne ja jonka minä tänään saan sovittaa.