Epäilettekö sitten jotakin?
ROBESPIERRE
Minä epäilen kaikkia ihmisiä. Minä näen valheen heidän katseessaan, minä näen petoksen piilevän heidän vakuuttelujensa alla. Heidän silmänsä, heidän suunsa, heidän kädenpuristuksensa, koko heidän ruumiinsa valehtelee. Epäluulo myrkyttää kaikki minun ajatukseni. Minut on luotu vienompien tunteiden ihmiseksi. Minä rakastan ihmisiä, minä tahtoisin luottaa heihin. Mutta kuinka voi luottaa, kun näkee heidän rikkovan lupauksensa kymmenen kertaa päivässä, myyvän itsensä, myyvän ystävänsä, myyvän armeijansa, myyvän isänmaansa, pelosta, kunnianhimosta, siveettömyydestä, vahingonilosta? Minä olen nähnyt Mirabeaun, Lafayette'in, Dumouriez'n, Custine'in, kuninkaan, aristokraattien, girondistien, hebertistien vuoron jälkeen tulevan pettureiksi. Sotaväki olisi kaksikymmentä kertaa jättänyt isänmaan vihollisen saaliiksi, jollei se olisi koko ajan tuntenut selkänsä takana giljotinin varjoa. Kolme neljännestä konventista hieroo salaliittoa konventtia vastaan. Paheita kiusoittaa se sankarillinen kuri, jonka vallankumous on niille asettanut. Ne eivät uskalla avoimesti käydä hyveiden kimppuun, ne kätkeytyvät säälin ja lempeyden naamariin, pettääkseen yleisen mielipiteen, saadakseen sen rikollisille suopeaksi ja ärsyttääkseen sen isänmaanystäviä vastaan. Mutta minä tempaan pois naamarit, minä pakotan kansalliskokouksen näkemään, mitä sen takana on — kavalluksen ilettävät kasvot! Minä pakotan salaliittolaisten naamioidut rikostoverit tuomitsemaan minun kanssani kavaltajat kuolemaan tai hukkumaan heidän kanssaan. Tasavalta on voittava — mutta oi Jumalani, mistä sorakasoista se onkaan nouseva! Pahe on lohikäärmeen kaltainen. Jokainen veripisara, joka putoaa, saa eloon uusia hirviöitä. Se tarttuu parhaimpiinkin, toiseen toisensa perästä. Toissapäivänä Philippeaux, eilen Danton, tänään Desmoulins… Desmoulins, minun lapsuudenystäväni, minun veljeni!… Kuka on pettävä meidät huomenna?
ELEONORE
Onko se mahdollista? Niin monta petturia! Ja teillä on siitä todisteet?
ROBESPIERRE
On, on enemmänkin kuin todisteet — siveellinen varmuus, tuo järkähtämätön vaisto, joka ei minua koskaan petä.
ELEONORE
Ei, te ette voi erehtyä — te tiedätte kaikki, te näette heidän sydämensä syvyyteen. Ah! Ovatko he sitten kaikki mädänneitä?