On neljä, viisi semmoista, joista pidän — rehellinen Couthon, joka ajattelee vain maailman kärsimyksiä, vähät välittäen omistaan; herttainen ja vaatimaton Le Bas; minun veljeni, joka on jalo luonne, mutta liian huvinhaluinen, — kaksi lasta ja kuoleva mies.
ELEONORE
Entä Saint-Just?
ROBESPIERRE
Häntä minä pelkään. Saint-Just on vallankumouksen elävä miekka, järkähtämätön ase, joka olisi valmis uhraamaan minut niinkuin kaikki muutkin rautaiselle lailleen. — Kaikki muut pettävät. Minun tarkkanäköisyyteni kiusaa heitä, he ovat kateellisia kansan rakkaudesta ja siksi koettavat herättää vihaa minua vastaan. Marseillen ja Lyonin prokonsulit kuittaavat hirmutyönsä Robespierre'in nimellä. Vastavallankumous esiintyy milloin lempeyden, milloin kauhun naamarissa. Jos minä annan hetkeksikään väsymykselle valtaa, olen minä mennyttä, on tasavalta mennyttä. Couthon on sairas. Le Bas ja minun veljeni ovat kaksi ajattelematonta poikaa. Saint-Just on poissa pitämässä armeijaa kurissa. Minä olen yksin näiden petturien keskellä, jotka hyörivät ympärilläni koettaen lyödä minut takaapäin. He tappavat minut, Eleonore.
ELEONORE (tarttuu hänen käteensä nuorekkaan vilkkaasti)
Jos te kuolette, ette te kuole yksin.
(Robespierre katsoo häneen hellästi. Eléonore punastuu.)
ROBESPIERRE
Ei, rakas Eléonore, teidän ei tarvitse kuolla. Minä olen vahvempi kuin kurjat viholliseni. Totuus on minun puolellani.