(Hän tiesi kyllä, ketä Christophe tarkoitti.)
— Serkkusi kanssa?
— Kyllä. Mitenkä niin?
— Ei mitään.
Otto ei pitänyt liioin serkustaan, joka ärsytti häntä yleensä kaikenlaisilla häijyillä letkauksilla. Mutta vaistomainen kiusoitteluhalu kiihoitti häntä lisäämään, kun hän oli hetkisen vaiennut:
— Hän on hyvin mukava poika.
— Kuka? kysyi nyt Christophe.
(Hän tiesi erinomaisesti, ketä Otto tarkoitti.)
— Frans.
Otto odotti Christophelta vastausta; mutta viimemainittu ei ollut muka kuulevinaan; hän leikkeli keppiä pähkinäpensaan oksasta. Otto jatkoi: