— Eikö sellainen rouvaa viehättänyt?
— Kyllä, viehättihän; mutta ne olivat aina liian pitkiä; hän ei koskaan jaksanut lukea loppuun. Hän unohti alkupuolen; hän hyppäsi lukujen ylitse, eikä hän viimein ymmärtänyt mitään. Silloin heitti hän kirjan nurkkaan.
— Mainio todistus, miten sellainen teitä viehättää.
— Pyh, se on parhaiksi tarinoille, jotka eivät ole totta. — Hän säilytti harrastelunsa muuta varten kuin kirjoja.
— Teatteriako vartena
— Oh, eipä liioin.
— Eikö rouva siis käynyt teatterissa?
— Ei. Siellä oli liian kuuma. Ja siellä oli liian paljon väkeä. Kotona on mukavampaa. Valot koskevat silmiin ja näyttelijät ovat niin rumia.
Siitä oli Christophe yhtä mieltä hänen kanssaan. Mutta oli siellä teatterissa vielä muutakin: itse näytelmät.
— Kyllä, äännähti Sabina hajamielisesti. Mutta minulla ei ole siihen aikaa.