— Milloin saan tietää?
— Huomenna… Huomenna… tai ylihuomenna.
— Hyvä. Tulen uudelleen huomenna.
— Ei, ei, kiirehti Kohn sanomaan. Annan teille siitä tiedon. Älkää vaivatko itseänne.
— Oh! eihän siinä mitään vaivaa. Päinvastoin! Eikö niin? Minulla ei ole täällä mitään tekemistä odotellessani.
— Hitto vieköön! ajatteli Kohn. — Ei, sanoi hän, kirjoitan mieluummin. Ette tapaisi minua lähipäivinä. Antakaa minulle osoitteenne.
Christophe sanoi sen hänelle.
— Oivallista. Kirjoitan teille huomenna.
— Huomennako?
— Huomenna. Voitte luottaa siihen.