He olivat sitten molemmat vaiti, kumpikaan ei tohtinut koskea heitä molempia kiusaavaan asiaan. Viimein pakotti Olivier itsensä puhumaan ja virkkoi ahtaalla äänellä:
— Sanopas minulle suoraan, Christopher, olisitko sinä lähtenyt?
Christophe vastasi:
— Kyllä.
Olivier oli jo varma vastauksesta. Ja kuitenkin vihlasi se hänen sydäntään. Hän sanoi.
— Ei puhuta enää tästä. En tahdo enää ajatella sitä.
Olivier kysyi yhä edelleen, tuskaisin mielin:
— Sinä olisit taistellut meitä vastaan?
— En tiedä, en ole sitä ajatellut.
— Mutta sydämessäsi oli päätös valmis?