— Sinä tiedät nyt, minkä jätät. Tiedätkö, mitä on tuleva?
Jacqueline itki lähtöpäivän edellisen illan. Olivier kysyi häneltä, miksi hän itki. Jacqueline ei tahtonut puhua. Silloin ottivat he paperiarkin ja kirjoittivat ajatuksensa siihen, niinkuin heillä aina oli tapana, milloin sanojen kaiku peloitti heitä:
— Pikku, rakas Olivier…
— Rakas pikku Jacqueline…
— Minun on niin ikävä lähteä.
— Lähteä mistä?
— Sieltä, jossa olemme rakastaneet toisiamme.
— Ja mennä minne?
— Jossa olemme vanhempia.
— Jossa olemme yhdessä.