— Niinkö arvelet? sanoi Christophe. No, jos luulit, etten minä tahtonut sinua nähdä, niin kuinka uskalsit nyt tulla luokseni?
— Siksi, että minä tahdoin nähdä teitä.
— Entäpä jos olisin ajanut sinut ulos?
— Minä en olisi antanut itseäni ajaa.
Georges lausui tämän nopeasti ja päättävästi, samalla sekä ymmällään että uhmaavasti.
Christophe purskahti nauruun; ja samoin Georges.
— Olisit tainnut työntää minut itseni ulos?…
Katsopas mokomaa vintiötä!… Ei, toden totta, sinä et muistutakaan isääsi.
Poikasen herkkäilmeiset kasvot synkkenivät.
— Te sanotte, etten minä muistuta häntä? Mutta äskenhän te väititte, että…? Te siis luulette, ettei hän olisi pitänyt minusta? Ettekä siis tekään pidä minusta?