— Vaikka mitä. Minä soitan, urheilen, minä käyn näyttelyissä, minä luen…
— Olisi kai parempi jos lukisit koulukirjojasi.
— Koulussa ei lueta koskaan mitään mieltäkiinnittävää… Ja sitäpaitsi me matkustelemme. Viime kuussa minä kävin Englannissa, näkemässä Oxfordin ja Cambridgen välistä matchia.
— Se mahtaa edistää sinun oppimistasi!
— Mitä siitä. Sillä tavoin oppii enemmän kuin koulussa.
— Entä äitisi, mitä hän sellaisesta sanoo?
— Äiti on sangen järkevä. Hän tekee, mitä minä tahdon.
— Peijakkaan poika!… Kiitäpäs onneasi, etten ole sinun isäsi.
— Te saatte kiiltää onneanne, etten ole teidän…
Oli mahdotonta vastustaa pojan veikeilyä.