[16] The Golden Number of Indian Opinion, joka ilmestyi Phoenixissä v. 1914, julkaisi Tolstoin vähän ennen kuolemaansa Gandhille kirjoittaman pitkän kirjeen. Tolstoi oli lukenut Indian Opinionia ja iloinnut siitä, mitä sai tietää intialaisista »pois vastarinta»-aatteen kannattajista. Hän rohkaisee liikettä ja sanoo, että »pois vastarinta» on rakkauden laki, toisin sanoen, ihmissielujen pyrkimystä uskonyhteyteen. Se on Kristuksen ja koko maailman viisaiden julistama laki.
Ystävämme Birjukoff on löytänyt Tolstoi-arkistossa Moskovassa toisia
Tolstoin kirjeitä Gandhille. Hän julkaisee ne, samalla kuin muut
Tolstoin kirjeet aasialaisille, yleisellä nimellä: Tolstoi ja Itä.
[17] Hän on itse rauhallisen hyväntahtoisesti kertonut vankilakokemuksistaan erinomaisessa artikkelissaan, joka on painettu kirjassa: Speeches and writings of M.K. Gandhi, Natesan, Madras, sivut 152—178.
[18] V. 1907 hänen omat kansalaisensa: hänen tuli samalla kertaa kärsiä sekä sortajain että sorrettujen väkivaltaa; ja viimemainittujen mielestä Gandhin sovittelupyrkimys oli epäilyttävää ja hallitus teki voitavansa häntä soivatakseen.
[19] Palaan tähän myöhemmin.
[20] Joseph J. Doke, jonka keskustelut Gandhin kanssa Transvaalissa ovat niin valaisevat, lopettaa kirjansa kuvauksella Gandhista, miten hänet vangin puvussa vietiin Johannesburgin linnaan ja heitettiin pimeään vankityrmään yhteen inhoittavain kiinalaisten rikollisten kanssa.
[21] Kahden vaikutusvaltaisen englantilaisen C.-F. Andrews'in ja W.W. Pearsonin väliintulo auttoi tehokkaasti Gandhin ponnistuksia.
[22] Gandhi muistelee tapausta kirjoitelmassaan toukokuun 12 p:ltä 1920.
[23] Hänen rakastettu mestarinsa Gokhale, joka oli juuri kuollut, oli saanut hänet lupautumaan olemaan sekaantumatta vaikuttavaan politiikkaan, ennenkuin hän olisi vähintään yhden vuoden ajan kulkenut ympäri Intiaa ja nähnyt läheltä kansaansa, jonka kanssa hän oli kadottanut yhteyden.
[24] Satyâgraha -liikkeen voi laskea alkaneen helmikuun 28 p:nä 1919.