"Piisaahan se, luulen ma. Tuskin kolme kuukautta enään jäljellä ja olet irti jälleen?"
"Kukapa sen nyt niin äkin tässä tietää… kuinkahan se nyt olisi."
"Mutta näytäs minulle päästökirjasi, ulousseilisi."
"Niin tuota… jaa… ulousseili, perhana… tuota… saakeli en muistanutkaan, tarvitaankos sitäkin?"
Kalle oli hämmästyksissään, kuin puusta pudonnut ja välillä vähän säikähtänyt.
"Tarvitaan! Tarvitaan sitä. Jaa, en todellakaan voi ottaa sinua rengikseni ilman. Korpelainen voisi kuuluttaa sinua ja sakottaa minua siitä."
"Eikö… no… jos kolmellakymmenelläviidellä markalla?"
Kalle ei enään vilkuttanut silmiänsä.
"En todellakaan voi ottaa sinua, en vaikka ilman rupeaisit."
"No… jo… tuo perhana…"