"Mitä! No, viisikolmattako?" — puuttui isäntä vilkkaasti Kallen sanaan.
Kalle taasen ajatteli: jospa pääsisin edes silläkään; ja vastasi siis korvallistaan kynsästen:
"No, olkoon menneeksi. Kun vaan otatte?"
Mutta isäntä joka mieli vieläkin masentaa Kallea, sanoi:
"Mutta sinun pitää vieläkin luvata minulle jotakin?" "Mitä? ettehän vaan tahdo kahdella kymmenellä"? sanoi Kalle kokonaan kauhistuen.
"Ei, vaan ryyppiminen sinun pitää heittää pois, niin kauaksi kuin olet minun talossani?"
"Sen lupaan", sanoi hän huoaten.
"Yö-juoksu sinun pitää myöskin jättää?"
"No, olkoon menneeksi." Ja Kalle odotti rauhattomasti, mitä vielä tulisi.
"Riiteleminen, toraaminen ja tappeleminen?" Kalle mietti mielessään: no perhanan äijää, vaan sanoi kuitenkin: