»Se johtuu siitä, että nautin siitä niin paljon.»
Roddy nauroi ja tiukensi hänen ympärilleen kierretyn käsivartensa otetta.
»Judy —»
»No? Oi, Roddy, minusta tuntuu niin hyvältä, kun sinä lausut 'Judy'.
Kukaan muu ei sano sitä sillä tavoin.»
Roddy kumartui katsomaan hänen ylöspäin käännettyjä kasvojaan huulillaan hellä, salaperäinen hymy.
»Mitä aioit sanoa?» tiedusti Judith.
»En muista. Kun katsot minuun suunnattomilla silmilläsi, unohdan kaikki, mitä olen aikonut puhua.»
Gramofoni pysähtyi äkkiä, kamalasti särähtäen, ja Julianin hahmo sujahti käärmemäisesti heidän luoksensa.
»Herätitte pojan tuolla kirotulla melulla», ärähti hän.
»Arvasin niin käyvän.»