Minä silloin vaunuista maahan ja riisuin ensi hätään hevoset valjaista. Sitten nostin nämä nelipyöräiset pelit kimpsuineen kampsuineen selkääni ja hyppäsin aidan yli pellolle. Eikä se leikin asia ollut ensinkään, aita kun oli, pahus, ainakin puoltatoista syltä korkea. Toisella harppauksella lennätin sitten vaunut vieraitten vaunujen ohi maantielle jälleen. Tämän tehtyäni palasin hevosten luo, sieppasin ne, yhden kumpaankin kainalooni, ja nostin ne ihan samalla tavalla vaunujen eteen. Ja sitten ne valjastettiin, ja sitten tultiin muitta mutkitta seuraavaan kestikievariin.
Jäi sanomatta, että toinen meidän hevosista, nuori ja äksy orit, oli vähällä saada kummia aikaan, se kun toista kertaa aidan yli hypätessäni, potki niin vimmatusti, että yhteen aikaan jo ajattelin, että mitenkähän tässä käykään. Mutta siitä leikistä tuli lyhyt loppu: otin ja pistin sen takajalat takkini taskuun.
Kestikievariin tultua ripusti postiljoni torvensa naulaan, ja sitten käytiin pöytään.
Mutta — aatelkaas! "Tararam, potopom!" Torvi alkoi töräytellä ihan itsekseen. Meiltä silmät pystyyn: mitäs muka tuo? Äänet nähkääs olivat jäätyneet pakkasella torveen. Ne olivat sitten lämpimässä huoneessa vähän kerrassan sulaneet ja läksivät nyt kirkkaina ja heleinä kuuluville. Ja siitäkös postiljonille hyvä mieli! Ja niinpä tuo hauska soitin piti meitä puolen tunnin aikaa musikissa, eikä yhtään tarvinnut siihen puhaltaa. Siinä saatiin kuulla preussilainen marssi: "Ei ole viinaa, ja lempikin loppui", ja sitten: "Ilta oli ihanainen", vihdoin: "Eilen, suurena Mikkelinpäivänä", lisäksi monta kansanlaulua ja lopuksi: "Kaikk' kuin lepoon sääntyy".
Se oli minun viimeinen seikkailuni Venäjänmaalla.
* * * * *
Matkustajilla on aina tapana, seikkailuistaan kertoessaan, haastella semmoisista, mitä eivät ole koskaan nähneetkään. Ihmekös sitten, että heidän juttunsa välistä tuntuvat perättömiltä? Ja jos nyt minunkin kertomusteni todenperäisyyttä joku alkaisi epäillä, niin kovin olisi minulle katkerata moinen luottamuksen puute. Ties rohkenisinko ruveta kertailemaankaan seikkailuistani merellä, jotka ovat vielä paljoa kummallisemmat, vaikka ovatkin yhtä taattuja kuin edellisetkin.
KUUDES LUKU
Ensimmäinen seikkailu merellä
1. Lähtö