Kalan vatsassa
Kerran olin vähällä joutua surman suuhun Välimeressä. Läksin näet lähellä Marseillen kaupunkia eräänä kauniina kesä-iltana uimaan. Yht'äkkiä näin suuren kalan uivan minua kohti suu ammollaan. Pakoon ei siinä ollut yrittämistään. Minä hyyristyin vaan niin pieneksi kuin suinkin oli mahdollista: jalat koukkuun ja käsivarret rinnalle ristiin. Sillä tapaa pääsin pujahtamaan pahuksen leukapielten välitse kulkkuun ja sitä tietä vatsaan. Siellä oli pilkkosen pimeä, mutta muutoin lämmin ja vallan hyvä olla. Minun läsnäoloni näkyi tuottavan sille jonkun verran vatsanväänteitä, ja mielellään se kaiketi olisi päässyt minusta. Tehdäkseni pedon olon kahta tukalammaksi, rupesin minä vatsassa kävelemään ja juoksemaan ja tanssimaan, sanalla sanoen kaikin tavoin peuhaamaan ja teutumaan pimeässä vankikopissani. "Shottish" — se se varsinkin näkyi olevan sille vastenmielistä: se ähki ja puhki surkeasti ja kohotti välistä puolet ruumistaan suoraan vedestä ylös. Sellaisessa asennossa sen sattui huomaamaan muuan italialainen laiva. Vene laskettiin alas, ja kun kala jälleen nousi veden pinnasta, iskettiin siihen väkäkeihäs, ja koko hirviö nostettiin laivan kannelle. Minä kuulin sitten laivaväen neuvottelevan, millä keinoin kala olisi paloiteltava, jotta rasvaa saataisi niin paljo kuin mahdollista, — minä osasin nähkääs italiankieltä. Silloin minulle kauhea hätä käteen, sillä minä pelkäsin, että he, kalaa leikellessään, silpovat minutkin palasiksi. Harkitsin sitten, että kaiketi he ensiksi katkaisevat pään ja pyrstön, ja asetuin sen vuoksi keskelle mahaa, jossa olisi ollut sijaa ainakin kahdelletoista miehelle. Pian rauhoittui mieleni, kuullessani heidän alkavan vatsan puolelta. Heti kuin vähänkin alkoi valoa pilkottaa, rupesin minä huutamaan minkä jaksoin, ilmoittaen, kuinka mieluista minun olisi tulla tuttavaksi herrain kanssa ja päästä heidän suosiollisella avullaan tästä tukalasta tilasta, jossa olen tukehtumaisillani.
Mahdoton on kuvailla heidän hämmästystään, kun kuulivat äänen puhuvan kalan sisästä, ja yhä suuremmaksi heidän ihmettelynsä kasvoi, kun näkivät alastoman miehen vääntyvän sieltä esille.
Kerroin heille sitten koko historian juuri niinkuin tässäkin olen kertonut, ja he olivat naurusta pakahtumaisillaan.
Saatuani hiukan virvokkeita, hyppäsin mereen peseytymään ja uin sitten rannalle — vaatteitani hakemaan. Ne olivatkin ihan samassa paikassa, mihin ne olin jättänyt. Laskujeni mukaan olin minä ollut noin kolme tuntia hirviön mahassa.
YHDEKSÄS LUKU
Neljäs seikkailu merellä
Suuri saalis
Turkin palveluksessa vielä ollessani, läksin usein purjehtimaan huvipurrellani Marmoramerelle, josta on ihana näköala Konstantinopoliin ja sulttanin seraljiin. Aamulla kerran, purteni kokassa ihastellessani taivaan kirkkautta, huomasin ilmassa pyöreän, silmämäärältä biljardipallon kokoisen esineen, josta riippui jotakin. Minä tartuin heti parhaimpaan ja pisimpään pyssyyni — ilman sitä en milloinkaan lähde kotoani, — latasin sen luodilla ja laukaisin tuohon pyöreään esineesen, mutta en osannut. Pistin kaksi luotia ja ammuin uudestaan, mutta yhtä huonolla menestyksellä. Lennätin siihen vihdoin kolmannella kerralla neljä, viisi luotia, ja silloin läksi tuo esine tulemaan lähemmäs.
Hämmästyin koko lailla, nähtyäni hetkisen perästä parin kyynärän päässä purresta pienen kultaisen vaunukorin, joka oli nuorilla kiinni mahdottoman suuressa pallossa, paljoa suuremmassa kuin minkä kirkon kupu hyvänsä. Korissa istui mies, puolikas paistettua lammasta vieressään. Toinnuttuani ensi hämmästyksestäni, otin hänet palloineen päivineen purteen ja asetuin sitten miehineni piiriin tämän omituisen ryhmän ympärille.