(Toista ja kolmatta värsyä laulettaissa on Aro jo vähitellen tullut näkyviin, haralla hapsin, kilellä silmin ja avossa suin ja rymähtää nyt, se punainen rahalompakko kädessä, Martin eteen polvilleen.)
Aro (itkussa silmin ja nyyhkien.) Minä heitän hirmutyöni ja panen pois vanhan vainoni!
Martti (kiljaisee säikähtäneenä.) Aro!
Aro. Tuoss' on isäntä rahanne takaisin (antaa hänelle lompakon.) Minä ryöväsin ne kostaakseni teille ja Hannalle, antakaatte nyt minulle anteeksi (kääntyy Olliin päin.) Mestari, teidän laulunne sanoi minulle, mitä minun piti tekemän. — Minä lähden nyt maailmalle oppimaan viuluniekaksi niinkuin tekin. Laulunne antoi minulle rauhani takaisin. Jumalapa teitä siitä siunatkoon.
(Kapsahtaa ylös ja juoksee vasemmalle puolelle.)
Olli. Ahaa, nyt minä vasta ymmärrän kaikki.
Martti (hyvin liikutettuna nousten seisalleen.) Nytpä minäkin, Olli kulta, vasta ymmärrän, että soitannossasi ja laulussasi on paljoa jalompi voima kuin sitä luulisikaan — laulusi pelasti nyt henkeni ja tuotti rahani takaisin. Anna, Olli kulta, anteeksi kaikki pahat tekoni sinua vastahan ja ole jälleen oma rakas veljeni!
(Nojautuu syleillen Ollin rintaa vasten.)
Olli (iloissaan.) Ah mun rakas veikkoni! (Katsahtaa syleillessään taivaalle.) Ah armahani, isä ja äiti kultani, tyydyttekö nyt sovintoon?
Viides kohtaus.