(Martti viepi Lottaa tanssimaan. Toiset parit seuraavat jälestä. Tanssiminen alkaa mitä perempänä.)
Neilikka (vetää sillä aikaa Pullosen edustalle ja juttelee sen kanssa sukkelasti niinkuin seuraa. Se on tietty että soitanto ja tanssiminen tapahtuu hiljaisuudessa). Kuuleppas naapuri, nyt minä olen miettinyt asiata; minä annan Kallelle tyttäreni Lotan.
Pullonen. Vaimoniki Liisa kehoittaa siihen.
Neilikka. Martti Miettinen on rahakas mies ja sen poika on pulska ja uuttera nuorukainen. Ellei nyt Ollia vaan olisi.
Pullonen. Niinpä se meidänki Liisa sanoo.
Neilikka. Minä luulen kuitenki, ettei Olli tohdi tulla veljensä silmäin alle.
(Sillä erää kuuluu muutamia kimakoita viulun ääniä portin takaa. Tanssijat säikäytävät ja hälisten: "Mitä se on? Mitä nyt?" jakautuvat ne kumpaiselleki puolelle. Polskan soitanto taukoutuu. Portista tulee viuluniekka Olli esiin. Hänellä on varrettomat kengät jalassa, lyhyt harmaa nuttu päällä, leveälahkeiset housut, leveä nahkavyö vyöllä, huivi kaulassa, paidan kaitaista kaulusta tapaillen; ja vanha huopahattu päässä. Viulu kädessä, roka toisessa seisahtuu hän käsiänsä levittäen.)
Seitsemäs kohtaus.
(Entiset. Olli.)
Olli. Hivoo! Kas niin! Hih, kuin on hupaista!