Kaikki (vähän aikaa hämmillä ja kummastellen katseltuansa). Olli! Olli!
Olli. Aivan niin, viuluniekka Olli. Jumala siunatkoon sinua Martti veikkoni! (Yrittää syleilemään Marttia, mutta tämäpä ei salli sitä). Ahaa, nyt on sinun nimipäiväsi ja minun pitää siis ensin toivottaa sinulle onnea — malta, malta, nyt saat kuulla soman laulun:
(Laulaa sävelellä kuin: Mun muistuu mieleheni nyt:)
No Jumalapa jatkakoon
Sun veikko vuosiais.
Tää viuluni nyt vinkukoon
Ja surut sulta sortakoon,
Kun suot mun suojahais.
Martti. Kas niin, naapurit! Eikö se nyt ole Olli ihan elävänä, taaskin pyrkimässä luokseni tuota kirottua viuluansa vinguttamaan!
Pullonen. Olli, totta koira vieköön, se onki, ja ihan niin löyhkänä kuin ennenki.
Neilikka. Nyt se narri tekee värsyjäkin.
Hanna (inhotellen). Mutta kovin repaleissaanpa se nyt on. Antakaatte, herra kulta, tuolle kurjalle joku lantti.
Martti. Onpa se koko kunnia kylällemme, että tuo Olli herra on taas täällä. No mitähän tuo nyt toimittanee?
Olli (tuikeesti katseltuansa puhujoita). Mitäkö minä toimitan? (iloisena viuluansa koputellen) Minä vaan kuleksin ja soittelen pitkin maailmata.