Kalle. Niinpä hyvästi nyt Olli setä, ja kiitoksia paljo hyvyydestänne. Hyvästi Laura kultaiseni, voi hyvin, ja uneksi tulevana yönä hääkakkaroista.
Laura. Voi hyvin Kalle, ja muista minua.
Kalle (viskaa hänelle lentomuiskuja ja juosta hipsuttelee oikealle puolelle.)
Laura. Kuulkaapas isä, eikös Kalleni ole armas ja hyvä poika?
Olli. Luulen minäki olevanne soveliaat toisillenne. Te olisitte yksituumaiset ja auttaisitte toinen toisenne etevyyttä. Mutta nyt edeskäsin. Tuoppas Laura tuolta tuvan uunin takaa ne pari viiniputellia tänne esiin. Niitä tarvitaan nyt.
Laura (kummeksien.) Viiniäkö?
Olli (nauraen.) Niinpä kyllä! Minä toin ne äsken muassani. Pitäähän noille vanhoille nuoruuden ystävilleni panna jotakin eteen. Tuossapa ne jo ovatkin; joudu nyt!
(Laura juoksee tupaan.)
Kahdeksas kohtaus.
(Entiset. Lassi mylläri, Risto räätäli, Amos metsän vartija, Paukku sotamies, tulevat vasemmalta puolelta näyttäjöistä katsoen. Nämä kaikki ovat ikämiehiä ja kullakin omituinen näkönsä. Paukku kävelee puujalalla. Kaikki neljä huutavat yksin ajoin:)