Martti. Menkäätte vallesmannia hakemaan.
Jaakko. Se meni vast'ikään tuosta sivuitse, kyllä se ei vielä ole kaukana.
(Poika juoksee ulos.)
Martti. Joka paikasta pitää etsiä. Ei yksikään ihminen saa huoneesta liikahtaa. Mun rahani, oh, ah mun rahani!
Jaakko (tulee esille toimessaan.) Kuulkaapas isäntä, minä tiedän kuka on varastanut rahanne?
Martti. Hä? Mitenkä sinä sanot?
Jaakko. Ei kukaan muu kuin Aro.
Kaikki. Aroko?
Jaakko. Sinä iltana kun sen täytyi lähteä tästä talosta pois ja kun minä jätin hänelle vaatemyttynsä, näin minä hänet täällä kaappia pudistelemassa. Ja kysyttyäni, mitä hän teki, oli hän sangen hämmästynyt. Vaan minä en silloin osannut aavistaa mitään pahaa.
Martti. Nytpä aukeavat silmäni, niin nyt muistan; hän oli takanani kun panin rahat kaappiin.