Laura. Mutta me ajamme vaunuilla.
Kalle. Niinpä minä istun taakse.
Laura. Vaan sinulle tulee matkan pitkään nälkä.
Kalle. Annathan sinä minulle tuon tuostaki syötävätä.
Laura. Enhän minä tohdi haastellakkaan kanssasi.
Kalle. Niinpä me katselemme vaan toisiimme.
Laura. Mut mitäs isämme siitä sanovat?
Kalle. Ne eivät sano mitään, ne vaan murisevat.
Laura. Mitäs siitä tulee?
Kalle. Siitä tulee häät. Ihan varmaan häät. Kun isät ensin näkevät, ettei heidän kieltonsa auta mitään, täytyy heidän viimein myöntää, ja ne myöntävätki — sen minä tiedän aivan varmaan. Laura kultaiseni, rakastatkos minua aina?