— Näitkö kipinän?
— Toisella kerralla se oli leimahdus.
Kavahdin seisoalleni. Viime päivinä kasvanut kuume riehahti täyteen polttoonsa. Tarkkasin jännittyneenä koneen merkinantajaa ja totesin neulan seisovan neutraalissa.
Silloin se naksahti kolmannen kerran.
— La-Li! sanoin. — Sammuta valo!
Pilkkopimeässä päästin neulan neutraalista. Sormellani tunsin, että se hakeutui Kolmannen Piirin rannikolle. Helpotuksesta huoahtaen pistin pääni hattuun.
— Tai-Kee! huudahti ääni; se oli Masonin. — Olen hälyttänyt sinua puolen hetkeä. Kaikkeuden kiitos, että sinut löysin!
— Mitä on tapahtunut, Mason? Eikö Ree-Kian ole löytänyt metallia?
— Liiankin paljon, Tai-Kee. Ja kymmenen nousua sitten voimakeskuksemme valmistui.
— Ah!