Elämän varrella tehdyistä havainnoista ovat aatteet tähän kirjoitukseen ammennetut; tältä kannalta ne myös soisin ymmärrettävän.
[Muutamia huomautuksia tämän kirjoituksen tarkoituksesta.]
Nykyajan yhteiskunnallinen elämä asettaa eteemme vakavia, laajaperäisiä tehtäviä. Kuuluu ääniä, joissa vaaditaan uudistuksia tässä elämässä ja joissa näytetään, että näiden tehtävien ratkaisemiseksi on etsittävä teitä, joihin ennen ei ole huomiota kiinnitetty. Nykyajan tositapahtumain tukemana saa kenties jo tänään sekin äänensä kuuluviin, joka elämän kokemuksiin perustuen tunnustaa olevansa sitä mieltä, että tämä välttämättömäksi tulleiden teiden laiminlyöminen juuri on johtanut meidät näihin yhteiskunnallisiin ristiriitoihin. Siihen vakaumukseen perustuu tämä kirjoitus. Se tahtoisi sanoa, miten pitäisi menetellä saadakseen ihmiskunnan suuren osan nykyään tekemät vaatimukset päämäärästään tietoisen yhteiskunnallisen tahdon tielle. Miellyttävätkö nämä vaatimukset vai eikö, siitä ei saisi riippua sellaisen tahdon muodostuminen. Ne ovat kerta kaikkiaan olemassa ja ne on otettava lukuun yhteiskunnallisen elämän tosiasioina. Tämän pankoot mieleensä ne, jotka yhteiskunnallisen asemansa tähden ovat huomaavinaan, että tämän kirjoituksen tekijä esityksessään puhuu köyhälistön vaatimuksista tavalla, joka heitä ei miellytä, koska se heidän mielestään muka liian yksipuolisesti korostaa nämä jonakin, jonka yhteiskunnan tahdon täytyy ottaa lukuun. Mutta tekijä pitää oikeutenaan puhua nykyaikaisesta elämästä kaikessa alastomuudessaan mikäli hänen elämäntuntemuksensa siihen riittää. Hänen silmiinsä kuvastuvat ne turmiolliset seuraukset, jotka johtuvat siitä, ettei tahdota nähdä uudenaikaisen ihmiskunnan elämätä kaikkine tosiasioineen eikä tahdota mitään tietää yhteiskunnallisesta tahdosta, joka kiinnittää huomionsa näihin tosiasioihin.
Vähemmän tyydyttänee tekijän esitys lähinnä myös henkilöitä, jotka pitävät itseään käytännöllisen elämän tuntijoina siinä merkityksessä, jossa monien rakkaiksi käyneiden ennakkoluulojen tähden elämän kokemus nykyään otetaan. He tulevat väittämään, ettei tämä kirjoitus perustu elämänkokemukseen. Mitä näihin henkilöihin tulee, niin tekijän mielestä juuri heidän tulisi käydä elämänkoulu uudelleen. Sillä hänestä näyttää heidän elämänkokemuksensa niiden tosiasian valossa, jotka nykyajan ihmiskunta on saanut kokea, ehdottomasti erehdykseltä. Sellaiselta erehdykseltä, joka on tuottanut sanomatonta onnettomuutta. He saavat kokea, että täytyy paljon sellaista myöntää käytännölliseksi, joka heistä on näyttänyt naurettavalta ihanteellisuudelta. Olkootpa vain sitä mieltä, että tämän kirjoituksen lähtökohta on väärä, kun sen ensimäisissä osissa enemmän puhutaan uudenaikaisen ihmiskunnan henkielämästä ja taloudellisesta vähemmän, täytyy tekijän elämänkokemuksensa nojalla väittää, että tehtyjen erehdysten lisäksi tullaan tekemään lukemattomia muita, ellei päätetä kiinnittää asianmukaista huomiota uudenaikaisen ihmiskunnan henkielämään.
Mutta eivät nekään, jotka erilaisimmissa äänilajeissa alituiseen toistavat, että ihmiskunnan täytyy luopua paljaiden aineellisten etujen palveluksesta ja kääntyä "hengen", ihanteellisuuden puoleen, tule oikein mieltymään siihen, mitä tekijä tässä kirjoituksessaan sanoo. Hän ei anna suurta arvoa paljaalle puheelle "hengestä" ja pilventakaisesta henkimaailmasta. Hän voi tunnustaa ainoastaan sen henkisyyden, joka muodostaa ihmisen oman elämän sisällyksen. Se ilmenee yhtä vaikuttavana käytännöllisten elämäntehtävien suorittamisessa, kuin maailman- ja elämänkatsomuksen luomisessa, joka pystyy tyydyttämään sielun tarpeet. Ei kaikki ole siinä, että tiedetään tahi ollaan tietävinään, mitä henkisyys oli, vaan siinä että tämä henkisyys ilmenee myös käytännöllisen elämän todellisuudessa eikä vain sisäisen sieluolennon sivuvirtauksena.
Täten tuntuvat ehkä tässä kirjoituksessa lausutut mielipiteet "henkisille" liiaksi hengettömiltä, "käytännöllisille" liiaksi epäkäytännöllisiltä. Tekijä arvelee juuri sen kautta voivansa omalla tavallaan palvella nykyaikaista elämää, ettei hän hyväksy monenkaan nykyaikana itseään "käytännänmiehenä" pitävän elämän tuntemattomuutta, mutta ei myöskään anna mitään arvoa sellaisille puheille "hengestä", joissa sanoja käytetään paljaiden haavekuvien luomiseen elämästä.
Yhteiskunnallista kysymystä käsitellään tässä kirjoituksessa taloudellisena, oikeudellisena ja henkisenä kysymyksenä. Tekijä uskoo päässeensä tietämään, kuinka talous-, oikeus- ja henkielämän vaatimuksista tämän kysymyksen oikea luonne selviää. Ja tämä tietäminen taas voi yksin herättää todellisen innostuksen näiden kolmen elämänalan terveelliseen järjestämiseen yhteiskunnallisessa ruumiissa. Inhimillisen kehityksen aikaisemmilla asteilla huolehtivat yhteiskunnalliset vaistot, että nämä kolme alaa sen aikuisen ihmisluonteen mukaisesti järjestäytyvät itsestään yhteiskunnallisen elämän kokonaisuudeksi. Kehityksen nykyisellä asteella on päämäärästään tietoisen yhteiskunnallisen tahdon pakko koettaa järjestää näiden keskinäiset suhteet. Siirryttäessä näistä vanhemmista ajoista nykyaikaan vallitsi maissa, joissa tällaista tahtoa voi edellyttää, vanhojen vaistojen ja uudemman itsetietoisuuden sekanaisuus, joka ei enää tyydytä nykyaikaisen ihmisyyden vaatimuksia. Monessa asiassa, jossa ollaan näkevinään päämäärästään tietoista yhteiskunnallista ajatusta, elävät vielä vanhat vaistot, Se tekee tämän ajatuksen heikoksi olosuhteitten vaatimuksiin katsoen. Perusteellisemmin, kuin moni luuleekaan, täytyy nykyajan ihmisen irtaantua siitä, mikä ei enää ole elinvoimaista. Miten talous-, oikeus- ja henkielämän tulee muodostua uuden ajan vaatiman terveen yhteiskunta-elämän mukaisesti, sen — niin arvelee ainakin tekijä — voi tajuta ainoastaan, kellä on hyvää tahtoa antamaan tunnustuksensa yllä esitetyille periaatteille. Mitä tekijä pitää velvollisuutenaan lausua tällaisesta tarpeellisesta uudistuksesta, tahtoo hän tällä kirjoituksella jättää nykyajan arvosteltavaksi. Hän tahtoisi sen tulevan herättäjäksi pyrkimykselle aikakautemme elämäntodellisuutta ja elämänvaatimuksia tyydyttävään päämaaliin. Sillä hän on vakuutettu, että ainoastaan sellainen pyrkimys on johtava edemmäksi kuin haaveiluihin ja tuulentupiin yhteiskunnallisen tahtomisen alalla.
Joka kuitenkin luulee löytävänsä jotakin haaveilevaa tästä kirjoituksesta, häntä pyytää tekijä ottamaan huomioon, kuinka kauvas nykyaikana monikin mielikuvituksineen yhteiskunnallisten olojen mahdollisesta kehityksestä on todellisesta elämästä eksynyt ja haaveiluihin hairahtunut. Sentähden pidetään sellaista todelliseen elämään ja kokemukseen perustuvaa, kuin mitä tässä kirjoituksessa on pyritty esittämään haaveiluna. Moni on tätä esitystä pitävä "abstraktina", koska hänelle on "konkretia" ainoastaan se, mitä hän on tottunut ajattelemaan ja "abstraktia" myös "konkretinkin" silloin, kun hän ei ole tottunut sitä ajattelemaan.[1]
Että puolueohjelmiin tiukasti sidotut henkilöt aluksi tulevat olemaan tyytymättömiä tekijän esityksiin, on odotettavissa. Kuitenkin elää tekijä siinä uskossa, että useat puolueihmisetkin varsin pian tulevat vakuutetuiksi siitä, että kehityksen alaista elämää ei voida pakottaa puolueohjelmien puitteisiin, ja että sellaisista ohjelmista riippumaton arvostelu on nyt ennenkaikkea välttämätön yhteiskunnallisen tahdon lähimpiä päämääriä arvosteltaessa.