"Nuori" Gayerson nauroi makeasti ja kysyi kuka tuo Venus Annodomini oikeastaan oli. Joka todisti, että hän oli elänyt Bengalissa, jossa ei kukaan tiedä muusta kuin kurssin muutoksista. Sitten hän sanoi että "lapset on lapsia" ja puhui pojalleen asiasta. "Hyvin nuori" Gayerson sanoi olevansa epätoivoissaan ja onneton; ja "nuori" Gayerson sanoi katuvansa, että oli ollut osallisena hankkimassa tuollaista hullua maailmaan. Hän esitti, että poika lyhentäisi loma-aikaansa ja palaisi velvollisuuksiinsa. Tästä seurasi epäkunnioittava vastaus ja isän ja pojan väli oli sangen kireellä kunnes "nuori" Gayerson tahtoi, että he yhdessä menisivät tervehtimään Venus Annodominia. "Hyvin nuori" Gayerson läksi isänsä kanssa, mutta hänestä tuntui tukalalta ja hieman hävetti.
Venus Annodomini otti heitä vastaan armollisesti ja "nuori" Gayerson huudahti: — "Hyvänen aika! sehän on Kitty!" "Hyvin nuori" Gayerson olisi odottanut selitystä, ellei hänen olisi täytynyt koettaa saada puhetta aikaan pitkän, kauniin, hiljaisen, hyvin puetun tytön kanssa — esitetty hänelle Venus Annodominin tyttärenä. Tämä oli paljoa vanhempi tavoiltaan, esiintymiseltään ja tyyneltä mieleltään kuin "hyvin nuori" Gayerson; ja kun "hyvin nuori" Gayerson tämän huomasi, tuntui hänestä hiukan ilettävältä.
Samassa hän kuuli Venus Annodominin sanovan: — "Tiedättekö, että teidän poikanne on minun innokkaimpia ihailijoitani?"
"Sitä minä en ihmettele", sanoi "nuori" Gayerson. Sitten hän korotti ääntään: — "Hän seuraa isänsä esimerkkiä. Enkö minä jumaloinnut maatakin, jonka päällä te astuitte, aikoja, aikoja sitten, Kitty — ja te ette ole muuttunut vähääkään siitä ajasta. Kuinka omituiselta tämä tuntuu!"
"Hyvin nuori" Gayerson ei virkkanut sanaakaan.
Hänen keskustelunsa Venus Annodominin tyttären kanssa oli tämän perästä hiukan hajanaista ja epäselvää.
"Kello viisi siis huomenna", sanoi Venus Annodomini. "Mutta muistakaa, että tulette täsmälleen,"
"Täsmälleen kello viisi", sanoi "nuori" Gayerson. "Sinä varmaan lainaat vanhalle isällesi hevosen, poikaseni? Minä lähden ratsastamaan huomenna iltapäivällä."
"Tietysti", sanoi "hyvin nuori" Gayerson. "Minä lähden pois täältä huomisaamuna, niin että minun hevoseni ovat teidän käytettävinänne."
Venus Annodomini katsoi häneen hämärän huoneen poikki ja hänen suuret harmaat silmänsä täyttyivät kyynelillä.