He ovat ryöstäneet minun lemmittyni
ja vieneet hänet kuormahevosilla pohjoiseen päin.
Rautavitjat he panivat minun armaani jalkoihin.
Käske nuolenampujain joutua — — —"
Ääni lakkasi äkkiä, ja Trejago läksi pois Amir Nathin laskuojalta ihmetellen kuka kumma se saattoi laulaa "Har Dyalin lemmenlaulun" niin suloisesti.
Seuraavana aamuna, kun hän ajoi virastoonsa, vanha vaimo pisti käärön hänen rattailleen. Käärössä oli lasisen rannerenkaan puolikas, veripunainen dhak-kukka, pieni bhusa eli rehutukko ja yksitoista kardemummaa. Tämä käärö oli kirje — ei tuommoinen kömpelö, harmia tuottava kirje, vaan viaton, salaperäinen rakkauskirje.
Trejago tiesi liian paljon näistä asioista, kuten jo sanoin. Ei ainoankaan englantilaisen pitäisi osata selittää esinekirjettä. Mutta Trejago lateli kaikki esineet virastopulpettinsa kannelle ja alkoi niitä tutkistella.
Särkynyt lasirengas merkitsee koko Intiassa hindulaista leskeä, sillä kun mies kuolee, niin vaimon rannerenkaat rikotaan käsivarsista. Trejago ymmärsi tuon pienen lasipalan merkityksen. Dhak-kukka merkitsee joko "toivon", "tule", "kirjoita" tahi "vaara", aina sen mukaan millaisten esineiden kanssa se on. Yksi kardemumma merkitsee "mustasukkainen", mutta kun jotakin esinettä on useampia samassa esinekirjeessä, niin ne kadottavat varsinaisen merkityksensä ja niillä tarkoitetaan vain aikaa taikka, jos suitsutusainetta, juustoa tahi sahramia seuraa mukana, paikkaa. Ilmoitus oli siis seuraava: — "Leski — dhak-kukka ja bhusa, — kello yksitoista." Bhusa-tukko selvitti seikan Trejagolle. Hän ymmärsi, — nämä kirjeet antavat paljon tilaa vaistomaisille otaksumisille — että bhusa-tukko oli otettu tuosta suuresta rehukasasta, johon hän oli kompastunut Amir Nathin laskuojan luona, ja että kirje mahtoi olla ristikkoikkunan takana asuvan henkilön lähettämä; ja tämä henkilö oli leski. Kirje sisälsi siis tämän: — "Leski laskuojan luona, jossa on bhusa-kasa, pyytää teitä tulemaan kello yksitoista."
Trejago viskasi kaikki kapineet tuleen ja naurahti. Hän tiesi, että Idässä ei ollut tapana käydä lempiseikkailuilla ikkunoiden alla kello yhdentoista aikaan aamupäivällä, eivätkä naiset liioin viikkokausia edeltäkäsin sovi siitä milloinka yhdytään. Siis hän meni samana iltana kello yksitoista Amir Nathin laskuojalle puettuna boorkaan, joka peittää miehen yhtä hyvin kuin naisenkin. Heti kun kaupungin kellot olivat lyöneet, vieno ääni ristikkoikkunan takana alkoi laulaa "Har Dyalin lemmenlaulua" siitä värssystä alkaen, jossa panthanityttö pyytää Har Dyalia palaamaan. Tämä laulu on hyvin kaunis alkukielellä. Käännöksessä sen surumielisyys haihtuu. Se on jokseenkin tällainen:
"Yksin katolla ma kuljen, käännyn pohjoisehen päin.
Katselen ma salamoita, kuin ne loistaa välkähtäin.
Kaiun kuulen askeltesi, pohjoisesta kuulen tään.
Tule, riennä, armahani, muutoin kuolen ikävään!
Juuressa mun jalkojeni basaari on hiljainen.
Kamelit ja sotavangit uupuneet on unehen,
merkit voittoretkiesi lepoon painaneet on pään.
Tule, riennä, armahani, muutoin kuolen ikävään!