— Sivele sitä myöskin rinnalleni. Saattaa tapahtua, että hänen isänsä riistää vaatteet päältäni, ja hän huomaisi minut kirjavaksi, nauroi hän.
Nainen työskenteli ahkerasti kastellen vaaterättiä pienessä astiassa olevaan ruskeaan nesteeseen, joka pysyi ihossa kauemmin kuin pähkinän mehu.
— Lähetä nyt ostamaan vähän kangasta turbaaniksi. Voi minua, pääni on aivan ajelematon! Ja isä varmasti tempaa päähineeni pois.
— Enhän minä ole parturi, mutta voin silti koettaa. Sinä olet syntynyt sydämien särkijäksi, ja kaikki tämä puuhako vain yhden illan vuoksi? Muista, ettei tätä ainetta saa pesemällä pois. — Nainen nauroi niin että ranne- ja nilkkarenkaat helisivät.
— Mutta kuka maksaa minulle tästä? Itse Huneefa ei olisi voinut sinua paremmin maalata.
— Luota vain jumaliin, sisareni, sanoi Kim juhlallisesti, väännellen kasvojaan, sillä maalaus pingoitti ihoa kuivuessaan. — Sitäpaitsi, oletko milloinkaan ennen ollut sahibia maalaamassa tällä tavoin?
— Enpä tosiaankaan. Mutta eihän kujeilu ole rahaa.
— Se on paljon enemmänkin kuin rahaa.
— Sinä maitoparta olet kieltämättä hävyttömin shaitanin poika, minkä milloinkaan olen tavannut. Kulutat tällä tavoin köyhän tytön aikaa ja sitten sanot: "Eikö pilanteko riitä?" Sinä menet hyvin pitkälle vielä. — Ja hän tervehti pilkallisesti tanssijatyttöjen tapaan.
— Saman tekevää. Mutta joudu nyt leikkaamaan tukkaani.