— Minusta se on hyvä, haukotteli Kim. — Mitä täällä on haukattavaa?
En ole syönyt sitten kun eilen iltapäivällä.
— Olin aivan unohtanut tarpeesi. Tuossa on hyvää Bhotijalin teetä ja kylmää riisiä.
— Sellaisella ruualla emme jaksa pitkälle samota. Kim tunsi nyt eurooppalaisten halua saada liharuokaa, jollaista tällaisessa jainilaistemppelissä ei tarjota. Kuitenkin hän tyytyi toistaiseksi täyttämään vatsansa kylmillä riisikokkareilla, lähtemättä kerjäämään ennen päivänkoittoa. Aamun valjetessa saapui sitten maamies ihan tulvillaan kiitollisuutta.
— Yöllä kuume taukosi ja hän pääsi hikoamaan, huudahti mies. — Koettelehan tästä, hänen ihonsa on pehmeä ja raitis! Hän piti paljon niistä suloisista puikoista ja joi ahnaasti maitoa.
Hän poisti peitteen lapsen kasvoilta, ja se hymyili unisesti Kimille. Pieni ryhmä hiljaisia, mutta tarkkaavaisia pappeja kokoontui temppelin ovelle. He tiesivät, ja Kim ymmärsi heidän tietävän, että laama oli saanut luokseen oppilaansa. Kohteliaisuudesta he eivät edellisenä iltana olleet heitä millään tavalla häirinneet. Senpä vuoksi Kim puolestaan osoitti nyt heille huomaavaisuutta.
— Kiitä jainien jumalia, veli, sanoi hän ollen tietämätön noiden jumalien nimistöstä. — Kuumeen valta on todellakin murtunut.
— Katsokaa! Nähkää! — Laama säteili taampana isännillensä, joiden luona hän oli kolme vuotta asustellut. — Onko milloinkaan nähty sellaista oppilasta? Hän seuraa Herraamme parantajaa.
Jainilaiset tunnustavat kyllä virallisesti kaikki hindulaisuskonnon jumalat ja käyttävät braminilaisia tapoja, samoin kuin noudattavat kastilakiakin. Mutta koska he tunsivat laaman ja rakastivat häntä, ja kun hän oli vanha ja etsi Tietä ja lisäksi oli heidän vieraansa, joka pitkät iltapuhteet jutteli heidän esipappinsa kanssa henkisistä ongelmista, niin he sorisivat yksimielisesti hyväksymistään.
— Muistahan, sanoi Kim kumartuen lapsen puoleen, — että tämä vaiva voi uusiintua.
— Eipä suinkaan, jos käytät soveliaita loitsuja, — arveli isä.