Laama kehotti chelaansa tutkimaan niitä vaivoja, jotka johtuvat ylensyömisestä: turmeltunut vatsa ja polttavat sisälmykset. Noudattaen kehotusta oppilas katseli perin innokkaasti päätänsä taivuttaen ja ruskealla sormellansa seuraten puikkoa, mutta kun he pääsivät levottomaan, turhamaiseen inhimilliseen maailmaan, joka sijaitsee juuri helvetin yläpuolella, tuli hän hajamieliseksi. Sillä tien varrella kieppui tuo pyörä itse todellisena. Siinä syötiin, juotiin, tehtiin kauppaa ja riideltiin — ja kaikki oli lämpimän elävää.
Usein laama käytti noita eläviä kuvia tekstinsä aiheena kehottaen Kimiä, joka oli siihen liiankin valmis, panemaan merkille, kuinka liha pukeutuu tuhansiin milloin epämieluisiin, milloin miellyttäviin muotoihin, miten ihmiset kulloinkin niitä arvostelevat, niiden kuitenkin todellisuudessa ollessa perin mitättömiä. Ja edelleen laama osoitti, kuinka tietämättömän hengen, jouduttuaan sian, kyyhkysen ja käärmeen orjuuteen, himoiten betel-pähkinää, uutta härkäparia tai kuningasten suosiota ja naisten seuraa, on pakko pysyä ruumiiseen kytkettynä koko matkallansa taivaitten ja manalan läpi ja jälleen joutua uuteen kiertokulkuun.
Joskus joku ohikulkeva nainen tai köyhä mies, pysähtyen tarkkaamaan hartausmenoa, sillä muuta se ei ollut, kun leveä keltainen piirros oli avattuna, heitti siihen kukkia tai kourallisen raakunkuoria. Tällaisille vaatimattomille ihmisille riitti se, että olivat tavanneet pyhän miehen, joka saattaisi ehkä muistaa heitä rukouksissaan.
— Paranna heitä, jos ovat sairaita, sanoi laama, huomatessaan Kimin toimintahalun heräävän. — Anna heille lääkettä, jos heillä on kuume, mutta älä millään muotoa tee taikoja. Muista, miten maratille kävi.
— Onko kaikki työ siis pahaa? kysyi Kim heittäytyen maahan suuren puun alle ja syventyen tarkkaamaan pieniä muurahaisia, jotka juoksentelivat hänen kädellään.
— Työstä pidättyminen on hyvä … lukuunottamatta sitä työtä, jolla saavutetaan korkeampaa ansiota.
— Tiedon lähteillä meille opetettiin, että toimettomuus on sahibeille sopimatonta. Ja minä olen sahib.
— Koko maailman ystävä, sanoi laama, katsoen suoraan Kimiin, — minä olen vanha mies, ja minua ihastuttaa kaikki näkemäni niinkuin pientä lasta. Niille, jotka seuraavat Tietä, ei ole erotusta mustan ja valkoihoisen, ei Intian eikä Bhotijalin välillä. Me olemme kaikki pelastusta etsiviä sieluja. Kaikesta siitä viisaudesta huolimatta, jota opit sahibin koulussa, pääset, kun ehdimme virrallemme, vapaaksi kaikista harhakuvista — yhdessä minun kanssani. Oi! luitani pakottaa sen virran kaipuu, niinkuin niitä pakotti junassa, mutta henkeni on korkeampi ruumistani, ja se odottaa. Etsintäni onnistuu!
— Olen saanut vastauksen. Saanko tehdä kysymyksen?
Laama nyökäytti kunnianarvoisaa päätänsä.