— Toinen heistä luullakseni sai jo maksun, mutisi Kim. — Minä potkaisin häntä sydänalaan vyöryessämme alaspäin. Olisi kai ollut paras surmata oitis hänet. Soisinpa, että niin olisin tehnyt.
— Kyllähän kelpaa kerskua urhoollisuudesta, kun ei asu täällä Rampurissa, sanoi muuan miehistä, jonka maja oli muutaman mailin päässä rajahin rappeutuneesta palatsista. — Jos joudumme huonoon huutoon sahibien keskuudessa, ei kukaan meistä halua palkata shikarrikseen.
— Niin, mutta nämä eivät olekaan Englannin sahibeja eivätkä sellaisia hauskoja miehiä kuin Fostum sahib tai Yankling sahib. Nämä ovat aivan muukalaisia eivätkä osaa puhua englantia niinkuin sahibit.
Samassa laamakin yski ja nousi istumaan, etsien rukousnauhaansa.
— Ei saa tappaa ketään, mutisi hän. — Pyörä on oikeamielinen, paha seuraa pahasta.
— Ei, pyhä mies. Me olemme kaikki täällä. — Ao-chungin mies siveli nöyränä hänen jalkojaan. — Ketään ei surmata, jollette määrää. Levätkää nyt vähän. Laitamme tähän pienen lepopaikan ja myöhemmin, kuun noustua, lähdemme Shamleghiin lumirajalle.
— Tuollaisen iskun perästä on parasta nukkua, sanoi muuan mies.
— Takaraivossani tuntuu huumausta ja pakotusta. Anna minun panna pääni povellesi, chela. Minä olen vanha mies, mutta en ole päässyt vapaaksi intohimoista… Meidän täytyy muistaa asioiden alkusyytä.
— Antakaa tänne peite. Me emme uskalla sytyttää nuotiota, etteivät sahibit näkisi.
— Paras lähteä Shamleghiin. Sinne ei kukaan meitä seuraa, sanoi levoton Rampurin mies.