— Ai, ai! huusivat spitiläiset. — Älä kiroo meitä … älä kiroo häntä. Hän oli vain niin innoissaan, pyhä mies… Pane pois pyssy, sinä hullu!
— Viha synnyttää vihaa! Paha tuottaa pahaa. Nyt ei saa enää tappaa. Anna papin pieksäjien kärsiä tekojensa seurauksista. Elämän pyörä kulkee tarkkaan, hiuskarvaakaan hairahtumatta! He saavat syntyä monta kertaa — kärsimyksiin.
Hän painoi päänsä alas ja nojasi raskaasti Kimin olkapäähän.
— Minä olin joutumaisillani suureen onnettomuuteen, chela, hän kuiskasi. — Minä olin kiusauksessa sallia hänen ampua, ja täällä Tiibetissä he olisivat kärsineet hitaan ja katkeran kuoleman… Hän löi minua kasvoihin. — Näin sanoen laama vaipui raskaasti huoaten maahan, ja Kim kuuli hänen kiihtyneen sydämensä lyövän ja sykkäilevän.
— Ovatko he vahingoittaneet häntä hengenvaarallisesti? kysyi äskeinen innokas Ao-chungin mies toisten mykkinä katsellessa.
Kim kumartui laaman puoleen hädissään. — Ei, huusi hän innokkaasti, — tämä on vain heikkoutta. — Sitten hän muisti olevansa valkoinen mies ja että hänellä on valkoisen miehen matkatarpeet käytettävinään. — Avatkaa vasut. Niissä saattaa olla lääkkeitä.
— Oh, kyllä minä ymmärrän, sanoi mies nauraen.
— Enpä suotta ole ollut viittä vuotta Yankling sahibin shikarrina.
Tunnen tuon lääkkeen ja olen maistanutkin sitä. Katsohan.
Hän veti povestansa esiin pullon huokeata paloviinaa, jota myydään
Lehissä, ja kaatoi taitavasti hiukan laaman hampaiden väliin.
— Näin tein, kun Yankling sahib loukkasi jalkansa Astorin luona. Olen jo kaivellut noita vasuja, mutta jaamme ne oikeudenmukaisesti Shamleghissa. Anna hänelle vielä, se on hyvää lääkettä. Koettelehan! Hänen sydämensä toimii nyt paremmin. Laske hänen päänsä maahan ja hiero vähän hänen rintaansa. Jos hän olisi odottanut rauhassa, sillä aikaa kun minä olisin selvittänyt asiamme sahibin kanssa, ei tätä olisi milloinkaan tapahtunut. Mutta ehkäpä he ajavat meitä takaa. Silloin ei olisi väärin ampua heitä heidän omilla pyssyillään, vai mitä?