— Niinpä kyllä, mutta jos sillä solvaisimme sahibien jumalia? En tahtoisi kirjoituksia sillä tavalla pidellä, enkä minä ymmärrä niiden messinkijumalia. Ne eivät ole sopivaa saalista yksinkertaisille vuoristolaisille.
— Vanhus nukkuu vielä! Me kysymme hänen oppilaaltaan. — Ao-chungin mies otti vielä rohkaisuryypyn ja paisui ylpeyttä johtaja-asemassaan.
— Tässä on, hän kuiskasi, — kilta, jonka sisällystä emme ymmärrä.
— Mutta minä ymmärrän, vastasi Kim varovasti. Laama huokasi luonnollisessa, terveellisessä unessaan, ja Kim oli juuri ajatellut Hurreen viimeisiä sanoja. Ollen osallisena suuressa pelissä hän tunsi juuri nyt kunnioitusta babua kohtaan. — Tuo kilta on täynnä hyvin ihmeellisiä asioita, eikä se ole hupsuille aiottu.
— Senhän minä sanoin, huusi kantaja. — Luuletko sen ilmaisevan meidät?
— En, jos annatte sen minulle. Minä teen tyhjäksi sen taikavoiman.
Muuten siitä kyllä on teille paljon harmia.
— Pappi pitää aina huolen osastaan, sanoi Ao-chungin mies paloviinan rohkaisemana.
— Ei se minulle lainkaan tärkeä ole, vastasi Kim viekkaasti. —
Jakakaa se vain keskenänne, niin saatte nähdä mitä seuraa.
— En ainakaan minä. Minä vain laskin leikkiä. Määrää sinä, mitä teemme. Onhan tässä meille enemmän kuin liikaa. Me lähdemme Shamleghista tiehemme heti aamun koitteessa.
He järjestivät ja suunnittelivat lapsellisia pikku aikeitaan vielä jonkin tunnin, mutta Kimiä värisytti sekä kylmä että jännitys. Tilanteen hullunkurisuus kiinnitti hänen sielunsa sekä irlantilaista että itämaista puoliskoa. Siinä olivat pelättävän pohjoisen valtakunnan lähettiläät, ehkäpä omassa maassa yhtä mahtavia kuin Mahbub tai eversti Creighton, äkkiä avuttomiksi lyötyinä. Toisen heistä hän tiesi joutuneen kyvyttömäksi liikkumaan joksikin aikaa. He olivat antaneet lupauksia kuninkaille. Ja tänä iltana he viettivät yönsä jossakin alempana ilman karttojaan, ilman ruokaa ja ilman telttoja ja pyssyjä — ja, lukuunottamatta Hurree babua, ilman oppaitaan. Eikä tämä heidän suuren pelinsä tuhoutuminen, tuo säikkynyt karkaaminen yöhön (Kim ihmetteli, mille miehille he selostuksensa siitä antaisivat) ollut Hurree babun enempää kuin Kiminkään ansiota, vaan tapahtui aivan yksinkertaisesti, sievästi ja ehdottomasti, niinkuin silloin, kun nuoret innokkaat poliisit vangitsivat Mahbubin fakiiriystävät Umballassa.