— Nämä ovat todellakin minun vuoriani, sanoi hän hitaasti. — Tällaisessa paikassa tulisi ihmisen asua nostettuna maailman yläpuolelle, erotettuna turhista nautinnoista ja ajatellen suuria asioita.
— Niin, jos hänellä on chela valmistamassa teetä hänelle ja peittämässä häntä makuutilalleen ja karkottamassa pois tunkeilevat lehmät.
Savuava lamppu paloi seinäkomerossa, mutta täysikuun valo himmensi sen. Tuossa omituisessa valossa askarrellen eväskopan ääressä näytti Kim pitkältä aaveelta.
— Ai! Vieläkin on päässäni, huolimatta vereni rauhoittumisesta, ääniä ja jyskytystä, ja niskassani kuin puristava nuora.
— Se ei ole ihme. Isku oli kova. Saakoon hän, joka sen antoi…
— Mutta ilman omia intohimojani ei olisi tullut mitään onnettomuutta.
— Mitä onnettomuutta? Sinä olet pelastanut nuo sahibit kuolemasta, jonka he satakertaisesti ansaitsevat.
— Sinä et ole hyvin tarkannut saamaasi opetusta, chela. — Laama paneutui lepäämään levitetylle villamatolle, ja Kim jatkoi ilta-askareitaan. — Isku oli vain varjo, joka sattui varjoon. Paha itsessään — jäseneni ovat viime aikoina väsyneet! — kohtasi minussa olevan pahan, suuttumisen, vihan ja halun kostaa pahaa pahalla. Se kuohutti vereni, sai sisuni kapinoimaan ja korvani soimaan.
Laama nautti tulikuumaa teetä juhlallisella arvokkuudella, ottaen polttavan kupin Kimin kädestä. — Jos olisin pysynyt kiihkottomana, olisi paha isku aiheuttanut vain ruumiillista vahinkoa, naarmun tai mustelman, mikä on vain harhanäkyä. Mutta mieleni ei ollut suunnattu yleviin asioihin, sillä heti syttyi minussa himo antaa spitiläisille tilaisuus tappaa. Sen vastustamisesta tuli sieluni runnelluksi enemmän kuin tuhannesta iskusta. Vasta sitten, kun olin lausunut siunauksia (hän tarkoitti buddhalaisten autuuksia), saavutin rauhan. Mutta se paha, joka tuon silmänräpäyksen varomattomuudesta pääsi alkuun minussa, tuottaa seurauksensa loppuun asti. Elämän pyörä kulkee järkähtämättä, rahtuistakaan hievahtamatta oikealta tieltä. Pane mieleesi opetus, chela.
— Se on liian korkeata minulle, mutisi Kim. — Minä olen vieläkin järkkynyt. Mutta iloinen olen, että kuritin tuota miestä.