— Ei ole mitään, jota en tekisi puolestasi.
Kim kuuli kohteliaisuuden tyynesti, repäisi lehden muistikirjasta ja kirjoitti kulumattomalla lyijykynätuherruksella … melkein samaan tapaan kuin pikku pojat piirrellessään seinille: "Hallussani on kaikki mitä he ovat kirjoittaneet, piirustukset seudusta ja monta kirjettä. Varsinkin murasla. Ilmoita mitä on tehtävä. Olen Shamleghissa lumirajalla. Vanhus on sairaana."
— Vie tämä hänelle. Tämä tukkii hänen suunsa. Hän ei ole voinut ehtiä pitkälle.
— Ei suinkaan. He ovat vieläkin tuolla metsässä. Meidän lapsemme menivät heitä katsomaan aamun koittaessa ja ovat huudolla ilmoittaneet, kun he lähtivät liikkeelle.
Kim näytti hämmästyneeltä. Samassa kuului lammaslaitumelta kimakka ääni. Paimentava lapsi oli toistanut sen kuultuaan toisen lapsen päästävän samanlaisen äänen laakson alemmalla rinteellä.
— Mieheni ovat myöskin siellä puita kokoamassa. — Hän otti pähkinöitä povestaan, halkaisi sievästi yhden ja rupesi syömään. Kim ei ollut tietävinään mistään.
— Etkö tiedä, mitä pähkinä merkitsee, pappi? — kysyi nainen ja ojensi hänelle kuorenpuoliskot.
— Sepä oli oivallisesti ajateltu. — Kim taittoi paperipalan pähkinänkuorten väliin. — Onko sinulla vahaa, jolla voisi nämä kiinnittää?
Nainen huokasi syvään, ja Kim heltyi.
— Ei maksua ennenkuin asia on toimitettu. Vie tämä babulle ja sano, että sen lähetti loitsun poika.