— Mutta ethän sinä ole tehnyt mitään taikaa, — sanoi hän katsellen ympärilleen.
— Ei sellaista tarvitakaan. — Kim oli kokonaan unohtanut pikkuisen puhelun tarpeellisuuden. Nainen nauroi hänen hämmennyksekseen epäkunnioittavasti.
— Niin, ei suinkaan sinua varten. Sinähän voit pelkällä silmäniskulla lumota. Mutta ajattelepa meitä ihmisparkoja sinun mentyäsi. Kaikki olivat illalla liiaksi juovuksissa kuunnellakseen naisen puhetta. Mutta ethän sinä ollut juovuksissa?
— Minä olen pappi. — Kim oli saavuttanut rauhallisuutensa, ja koska nainen ei suinkaan ollut ruma, hän päätti säilyttää papillisen arvokkuutensa.
— Minä varoitin noita miehiä siitä, että sahibit ovat vihaisia, panevat toimeen tutkimuksen, ilmoittavat kaikki rajahille. Heidän joukossaan on myöskin eräs babu. Kirjureilla on kerkeä kieli.
— Siinäkö sinun huolesi syy? — Hänen mielessään syntyi täysin valmis tuuma, ja hän hymyili iloisesti.
— Ei kaikki, sanoi nainen, ojentaen kättänsä, joka oli peitetty hopeaan kiinnitetyillä turkooseilla.
— Siitä voin sinut vapauttaa hyvin pian, jatkoi Kim nopeasti. — Tuo babu on juuri sama hakim, joka matkaili vuoristossa Ziglaurin kautta. Kuulit kai hänestä? Minä tunnen hänet.
— Hän kyllä kielii palkinnon toivossa. Sahibit eivät voi erottaa vuoristolaisia toisistaan, mutta babuilla on tarkat silmät sekä miehiin että naisiin nähden.
— Haluaisitko viedä minulta sanan hänelle?