— En tarvitse mitään, sanoi Kim äkäisenä, vaikka olisi pitänyt olla kiitollinen. — Olen jo saanut liiaksikin suosiota osakseni.
Nainen nosti päänsä viekkaasti hymyillen ja laski kätensä hänen olkapäälleen. — No, kiitä ainakin minua. Minähän olen ruma vuoriston nainen, mutta sinun puhetapasi mukaan olen saavuttanut ansiota. — Tuleeko minun näyttää sinulle, kuinka sahibit kiittävät? — Hänen tuima katseensa pehmeni.
— Olen vain vaeltava pappi, sanoi Kim, jonka silmät loistivat vastaukseksi. — Sinä et tarvinnut kirouksiani etkä siunauksiani.
— En, mutta viivy muutama hetki … sinä tavoitat doolin kymmenellä askelella. Jos sinä olisit sahib, näyttäisin sinulle, kuinka sinun pitäisi tehdä.
— Mutta jos minä kuitenkin arvaisin sen? sanoi Kim ja kietoen kätensä hänen vartalonsa ympärille suuteli naista poskelle lisäten englanninkielellä: — Kiitoksia hyvin paljon, rakas ystävä!
Suuteleminen on todellisuudessa aivan outoa aasialaisten keskuudessa, ja siitä kai johtui, että nainen peräytyi, silmät aivan auki ja kauhistus kasvoillaan.
— Ensi kerralla, jatkoi Kim, — älä ole niin varma pakanallisista papeistasi. Nyt sanon hyvästi. — Hän ojensi kätensä englantilaiseen tapaan. Nainen tarttui siihen koneellisesti. — Hyvästi, hyvä ystävä!
— Hyvästi ja … ja — nainen muisteli yksitellen englantilaisia sanojaan, — tuletteko taas takaisin? Hyvästi, ja … ja … jumalasi sinua siunatkoon!
Puoli tuntia myöhemmin, miesten kantaessa natisevaa kantovuodetta vuoripolkua kaakkoon päin Shamleghista, näki Kim majan ovella pienen olennon, joka heilutti valkoista vaatetta.
— Hän on saavuttanut enemmän ansiota kuin kukaan muu, sanoi laama. — Sillä auttaessaan toista ihmistä vapautuksen tielle hän on tehnyt ainakin puoleksi niin arvokkaan työn kuin jos itse olisi löytänyt sen.