— Eipä mitään … ei kerrassaan mitään, sanoi laama vakavasti. — Me etsimme vain rauhaa ja jokeamme.
Kim hymyili muistaessaan, mitä oli kuullut upseerin talossa. Varmasti hän oli tähtien suosikki.
Pappi pyyhkäisi jalallaan ennustusmerkit hiekasta. — Tätä enempää en voi nähdä. Kolmen päivän kuluessa tulee Härkä luoksesi, poikani.
— Entä minun jokeni? valitteli laama. — Olen toivonut, että hänen härkänsä johtaisi meidät molemmat joellemme.
— Eipä tuon ihmeellisen joen löytäminen ole mikään helppo asia, veljeni, sanoi pappi. — Sellaiset virrat eivät ole tavallisia.
Seuraavana aamuna oli laama estelyistä huolimatta innokas jatkamaan matkaa. Talonväki antoi Kimille suuren mytyn ruokatavaroita ja melkein kolme annaa kuparirahaa matkaa varten, saatellen heitä monin siunauksin etelään päin johtavalle tielle päivän koittaessa.
— Sääli, etteivät nuo ihmiset ja heidän kaltaisensa pääse vapaiksi
Olevaisuuden Pyörästä, sanoi laama.
— Silloinpa jäisi maan päälle vain pahoja ihmisiä, ja kuka sitten antaisi meille ruokaa ja suojaa? tuumi Kim, iloisesti taakkaansa kantaen.
— Tuolla on pieni joki. Katsokaamme sitä, sanoi laama, poiketen valkealta tieltä niitylle päin ja joutuen suoraan pariah-koirien parveen.