— Miksi? Sehän on meidän laillamme niinikään Pyörään kytketty … siinäkin on alaspäin tai ylöspäin kehittyvä elämä … hyvin kaukana vapautuksesta. Hyvin paljon pahaa on tehnyt se sielu, joka on tuohon olomuotoon pantu.
— Minä vihaan kaikkia käärmeitä, sanoi Kim. Ei pitkäkään tottumus alkuasukasten elämään saata hävittää valkoisen miehen inhoa käärmettä kohtaan.
— Anna sen elää elämänsä loppuun. — Kokoonkiertynyt hirviö sihisi ja puoleksi avasi kitansa. — Tulkoon vapautuksesi pian, veli, jatkoi laama rauhallisesti. — Sattuisitko sinä tietämään joestani?
— En milloinkaan ole nähnyt sinun kaltaistasi miestä, kuiskasi Kim hämmästyneenä. — Ymmärtävätkö käärmeetkin sinun puhettasi?
— Kuka tietää? — Laama kulki aivan käärmeen kohotetun pään ohi. Se painui alas kiemuraisen ruumiin poimuihin.
— Tule sinäkin! kutsui laama olkansa takaa.
— Enkä tule, sanoi Kim, — minä kierrän.
— Tule vain. Ei se tee pahaa.
Kim epäröi hetken. Laama vahvisti kehotustaan lausumalla yksitoikkoisesti jonkin kiinalaisen lauseen, jota Kim luuli loitsuksi. Hän totteli ja hypähti ojan yli, eikä käärme tosiaan liikahtanutkaan.
— Enpä milloinkaan ole nähnyt sellaista miestä. — Kim pyyhkäisi hien pois otsaltaan. — Entä minne nyt menemme?