— Se oli oikein puhuttu. — Laama mielistyi hyvin ehdotukseen. — Me lähdemme huomenaamulla, ja minä siunaan sinua, kun näytit vanhoille jaloilleni niin lähellä olevan tien. — Hän lausui syvällä, laulavalla äänellä kiinankielisen lauseen. Pappikin oli liikuttunut, mutta kylänvanhin pelkäsi pahaa loitsua. Laaman yksinkertaisia vakavia kasvoja katsoessa ei kuitenkaan sellaista voinut kauan epäillä.
— Näetkö oppilaani? laama sanoi nuuskaa tarjoten. Hänen velvollisuutensa oli vastata kohteliaisuudella kohteliaisuuteen.
— Minä näen ja kuulen. — Kylänvanhin katsoi sinne, missä Kim istui puhellen sinipukuiselle tytölle, tämän pannessa rätiseviä oksia tuleen.
— Hänkin etsii omaansa. Ei jokea, vaan härkää … niin, viheriältä niityltä punaista härkää, joka jonakin päivänä korottaa hänet kunniaan. Hän ei ole luullakseni kokonaan tästä maailmasta. Hänet lähetettiin ihan äkkiarvaamatta auttamaan minua etsimisessäni, ja häntä nimitetään "koko maailman pikku ystäväksi".
Pappi hymyili. — Kuules sinä koko maailman pikku ystävä, huusi hän kitkerän savun takana olevalle pojalle, mikä sinä olet?
— Tämän pyhän miehen oppilas, vastasi Kim.
— Hän sanoo että sinä olet but (henki).
— Voivatko henget syödä? kysyi Kim silmäänsä vilkuttaen — Sillä minulla on nälkä.
— Ei se ole pilaa, huusi laama. — Muuan tähtientutkija eräässä kaupungissa, jonka nimen olen unohtanut…
— Umballan kaupungissahan nukuimme viime yön, kuiskasi Kim papille.