— Oh, pyhä mies, sanoi hän hämmästyksissään, — minun horoskooppini! Umballan papin piirustus hiekkaan! Muistapa mitä hän sanoi. Ensin tulee kaksi … ferashia … valmistamaan asioita … pimeässä paikassa, niinkuin aina on ilmestyksen alussa.
— Mutta eihän tämä ole ilmestys, sanoi laama, — tämä on vain maailman harhanäky eikä mitään muuta.
— Ja heidän perässään tulee härkä … punainen härkä, vihreällä niityllä … katso! Tuossa se on!
Hän viittasi lippuun, joka lepatti iltatuulessa noin kymmenen jalan päässä heistä. Se oli vain tavallinen leirimerkkilippu, mutta rykmentti, aina tarkkana ompelutöissä, oli lisännyt siihen rykmentintunnuksensa, punaisen härän, joka on maverickiläisten vaakuna … iso punainen härkä Irlannin kansallisvärin vihreällä pohjalla.
— Minä näen, ja nyt muistan, — myönsi laama. — Siinä on tosiaan sinun härkäsi. Ja tosiaan myös nuo kaksi miestä tulivat ensiksi valmistamaan asioita.
— He ovat sotilaita … valkoisia sotilaita. Mitä pappi sanoi?… Härän merkki on sodan ja aseellisten miesten merkki… Pyhä mies, tämä koskee minun etsintääni.
— Totta. Se on totta. — Laama tuijotti lippuun, joka hämärtyvässä illassa loisti tulipunaisena. — Umballan pappi sanoi, että sinun merkkisi oli sodan merkki.
— Mitä on nyt tehtävä?
— Odotettava. Odottakaamme.
— Ja nythän pimeys hälvenee, sanoi Kim. Aivan luonnollinen asia oli, että laskeutuva aurinko lopuksi pilkotti puun runkojen välistä, läpi koko lehdon, täyttäen sen lempeällä kultavalollaan muutamiksi hetkiksi. Mutta Kimin mielestä se oli Umballan papin ennustuksen täyttymys.