— Hän ei tiedä mitään, sanoi Kim. — Minä näytän teille hänet, jos tulette mukaan. Hän on minun isäntäni. Sitten me voimme mennä.
— Pimeyden voimat! oli kaikki, mitä isä Viktor sai sanotuksi, kun
Bennett meni ulos pidellen lujasti poikaa käsivarresta.
He tapasivat laaman siinä, minne poika oli hänet jättänyt.
— Minun etsimiseni on päättynyt, huusi Kim kansan murteella. — Minä olen löytänyt härän, mutta jumalat tietävät, mitä sitten tulee. Eivät ne sinulle tee pahaa. Tule lihavan papin telttaan tämän laihan miehen mukana ja katso mitä tapahtuu. Kaikki on siellä uutta, eivätkä he osaa hindukieltä. He ovat vain sukimattomia aaseja.
— Sitten ei ole oikein tehdä pilaa heidän tietämättömyydestään, virkkoi laama. — Minä olen iloissani, jos olet onnistunut, chelani.
Arvokkaasti ja luottavasti hän astui pieneen telttaan, tervehti pappeja niinkuin kirkonmies ja istuutui avonaisen hiilivalkean ääreen. Teltan keltaisen sisustuksen heijastus lampun valossa sai hänen kasvonsa hohtamaan kullankeltaisina.
Bennett tarkasteli häntä sillä välinpitämättömyydellä, joka pitää halveksivasti yhdeksää kymmenettäosaa ihmiskunnasta pakanoina.
Laama puhutteli Kimiä: — Ja mikä oli tulos etsinnästäsi? Mitä lahjoja
Punainen Härkä on tuonut?
— Hän kysyy, mitä aiotte tehdä, sanoi Kim, ottaen omaksi edukseen tulkkina olemisen. Bennett katsahti levottomana isä Viktoriin.
— En ymmärrä, mitä tällä fakiirilla on tekemistä pojan kanssa, joka on epäilemättä hänen uhrinsa tai liittolaisensa, aloitti Bennett. — Emmehän voi sallia englantilaisen pojan… Jos hän on vapaamuurareihin kuuluneen miehen poika, on parasta, että hän mitä pikimmin pääsee vapaamuurarien orpokotiin.