"Minä lupasin Troopille. Minä olen vaa'alla merkitsijänä. Minulla on muistiinpanot mukanani." Hän katseli tuhruista muistikirjaa niin tärkeän näköisenä, että isän täytyi pidättää hyväätuultaan. "Ei ole enää jäljellä kuin kolme — ei — kaksisataayhdeksänkymmentäneljä tai viisi sentneriä minun laskujeni mukaan."
"Palkkaa sijainen", esitti Cheyne, nähdäkseen mitä Harvey sanoisi.
"Ei käy, isä. Minä olen kuunarin kirjaan-merkitsijä. Troop sanoo että minulla on parempi laskupää kuin Danilla. Troop on tavattoman oikeudentuntoinen mies."
"Mutta jollen voi siirtää 'Constancea' tänä iltana, niin miten menettelet silloin?"
Harvey katsoi kelloon, joka oli kaksikymmentä minuuttia yli yhdentoista.
"Silloin nukun täällä kello kolmeen asti ja menen kello neljän tavarajunalla. He antavat tavallisesti meidän laivaston miesten ajaa ilmaiseksi."
"Se ei ole huonoin ajatus. Mutta luulen kyllä voivamme saada
'Constancen' Gloucesteriin yhtä pian kuin teidän tavarajunanne.
Eiköhän ole nyt parasta panna nukkumaan."
Harvey ojentautui sohvalle, nilisti saappaat jalastaan ja oli unessa ennenkuin hänen isänsä ehti kaihtaa sähkövaloja. Cheyne istui katsellen pään yli heitetyn käsivarren varjostamia nuoria kasvoja, ja hänen mieleensä johtuvien monien seikkain joukossa oli sekin ajatus, että hän ehkä oli ollut leväperäinen isänä.
"Ei koskaan tiedä, milloin joutuu alttiiksi suurimmalle vaaralle", arveli hän. "Se olisi voinut koitua pahemmaksi kuin hukkuminen; mutta minusta näyttää ettei se ole koitunut pahaksi. Ja siinä tapauksessa eivät kaikki minun rahani riittäisi maksamaan sitä Troopille — niin se on. Ja minusta näyttää ettei se ole koitunut pahaksi."
Aamutuuli toi raittiin merenhenkäyksen ikkunoista, 'Constance' seisoi sivuraiteella tavaravaunujen seassa Gloucesterin asemalla, ja Harvey oli mennyt työhönsä.