Dan lähetti isälleen hurjan sarjan epäkunnioittavia silmänvilkutuksia.
"Hän kertoi meille jutun neljän pienen ponin vetämistä vaunuista, joilla hän ajeli ja jotka olivat hänen omansa", sanoi Pitkä Jack. "Oliko sekin totta?"
"Sangen mahdollista", sanoi Cheyne. "Oliko, äiti?"
"Hänellä oli muistaakseni pienet vaunut, kun olimme Toledossa", sanoi äiti.
Pitkä Jack vihelsi. "Oo, Disko", sanoi hän, eikä muuta.
"Minä olin — minä olen erehtynyt arvostelussani — pahemmin kuin marbleheadilaiset", sanoi Disko, ikäänkuin sanat olisi vintturilla kiskottu hänestä. "Minun on tunnustettava teille, herra Cheyne, että minä epäilin poikaa sekapäiseksi. Hän puhui jokseenkin omituisesti rahoista."
"Sen hän on kertonut minulle."
"Kertoiko hän teille vielä muutakin? Minä nimittäin muksautin häntä kerran." Tässä hän katsahti hiukan levottomasti rouva Cheyneen.
"Kyllä hän kertoi senkin"-, vastasi Cheyne, "ja minä melkein luulen että se juuri teki hänelle enemmän hyvää kuin mikään muu."
"Se oli minun arvosteluni mukaan tarpeellista, muuten en olisi sitä tehnyt. Teidän ei tule luulla meidän pitelevän pahoin poikiamme tällä aluksella."