"Sitä en suinkaan luulekaan, herra Troop."
Rouva Cheyne oli katsellut miesten kasvoja — Diskon norsunluun-kellertäviä, sileiksi ajeltuja, lujailmeisiä, Salters-sedän valkotukan ja parran reunustamia, Pennin yksinkertaisen hämmästyneitä, Manuelin levollisesti hymyileviä, Pitkän Jackin mielihyvästä virnistäviä ja Tom Plattin arven rumentamia piirteitä. Karkeita ne hänen mitta-arvojensa mukaan kylläkin olivat; mutta hänen katseessaan oli äidin älykkyys, ja hän nousi seisomaan ojennetuin käsin.
"Oi, sanokaa minulle, kuka on kukin", sanoi hän puoleksi nyyhkyttäen.
"Minä haluan kiittää teitä ja siunata teitä — kaikkia."
"Totta vie, tämä korvaa minulle satakertaisesti", sanoi Pitkä Jack.
Disko esitteli heidät kaikki järjestyksessä, asiaankuuluvalla arvokkuudella. Entisajan kiinalaislaivan kapteeni ei olisi voinut tehdä sitä sen paremmin, ja rouva Cheyne puheli hajanaisesti. Hän oli melkein heittäytyä Manuelin syliin, kun hänelle selvisi että hän oli ensimäisenä löytänyt Harveyn.
"Mutta kuinka minä voi jättää hänet ajelemaan?" puolustautui Manuel poloinen. "Mitä te tehdä itse, jos te löytää hänet sillä tapaa? Aa, mitä? Me sai hänestä hyvä poika, ja minä olla hyvin iloinen, että hän tulla olemaan teidän poika."
"Ja hän sanoi että Dan oli hänen toverinsa!" huudahti rouva Cheyne. Dan oli jo tarpeeksi heleänvärinen, mutta hän tuli kerrassaan tulipunaiseksi, kun rouva Cheyne suuteli häntä molemmille poskille koko seurueen nähden. Sitten he ohjasivat hänet keulaan näyttääkseen hänelle kanssia, jolloin hän jälleen puhkesi kyyneliin ja tahtoi välttämättä mennä alas ja nähdä oikein läheltä Harveyn makuukojun, ja siellä hän tapasi neekerikokin hellaa puhdistamassa, ja tämä nyökkäsi hänelle ikäänkuin hän olisi ollut joku, jonka kohtaamista hän oli tiennyt odottaa vuosikausia. He koettivat, kaksi aina yhtaikaa, selittää hänelle aluksen jokapäiväisen elämän kulkua, ja hän istui keulapallin vieressä, hansikoidut kätensä tahraisella pöydällä, nauraen värähtelevin huulin ja itkien loistavin silmin.
"Kuka nyt enää saattaa käyttää tätä alusta tämän jälkeen"? sanoi Pitkä Jack Tom Plattille. "Minusta tuntuu kuin hän olisi muuttanut tämän kirkoksi."
"Kelpo kirkko!" ivasi Tom Platt. "Jospa olisi ollut edes Kalastusvaliokunnan alus tämän tuleen joutavan rähjän sijasta. Jospa meillä olisi edes vähän arvokkuutta ja järjestystä, kun hän lähtee laivasta. Nyt hänen täytyy kavuta noita tikkaita kuin kanan, ja — meidän olisi oikeastaan seisottava raakapuilla!"
"Siis Harvey ei ollutkaan hullu", sanoi Penn miettivästi Cheynelle.