"Minä ainakin voin", tokaisi Disko vastaan. "Mikäs on tullut teidän laskinluodillenne? Oletteko syöneet sen? Ettekö voi haistaa pohjaa, vai haisevatko elukkanne liian väkevältä?"
"Millä te ruokitte niitä?" kysyi Salters-setä äärettömän vakavasti, sillä navetanhaju oli herättänyt hänessä kaikki maamiesvaistot. "Kerrotaan että ne laihtuvat kauheasti matkalla. Saattaa olla ettei asia kuulu minuun, mutta minun mielipiteeni on se, että öljykakut hienoksi survottuina ja sirotettuina — —"
"Tulimmainen!" huusi muuan punapuseroinen karjanhoitajamies nojautuen reilinkiin. "Mistä hulluinhuoneesta herra Poskiparta on päästetty ihmisten ilmoille?"
"Nuori mies", alotti Salters, nousten keulataklaukselle, "sallikaa minun sanoa teille, ennenkuin menemme pitemmälle, että minä olen — —"
Komentosillalla oleva upseeri otti lakin päästään äärettömän kohteliaasti. "Suokaa anteeksi", sanoi hän, "mutta minä olen tehnyt kysymyksen ja odotan vastausta. Jos maanviljelijä poskipartoineen hyväntahtoisesti sulkisi suunsa, niin merenvihreä mulkosilmä ehkä suvaitsee alentua antamaan meille pyytämämme tiedon."
"Nyt sinä olet tehnyt minut naurun esineeksi, Salters", sanoi Disko harmistuneena. Hän ei pystynyt vastaamaan upseerin puhutteluun samanlaisessa äänilajissa, ja siksi hän tiuskaisi hänelle leveys- ja pituusasteen pitemmittä puheitta.
"Siinä on varmaan kokonainen laivanlasti hulluja", sanoi kapteeni antaessaan soittokellolla merkin konehuoneeseen ja viskatessaan tukun sanomalehtiä kuunariin.
"Tuo mies ja hänen miehistönsä ovat, lähinnä sinua, Salters, pöhköpäisimpiä hulluja mitä koskaan olen tavannut", sanoi Disko, kun "Täällä Ollaan" eteni karjalaivasta. "Olin juuri lausumassa hänelle mielipidettäni hänen tölleröimisestään pitkin merta kuin metsään eksynyt lapsi, kun sinun piti tulla keskeyttämään viheliäisine karjanhoitoinesi. Etkö sinä koskaan voi pitää asioita erillään?"
Harvey, Dan ja muut miehet jäivät seisomaan syrjään, iskien silmää toisilleen kovasti huvitettuina; mutta Disko ja Salters inttelivät tosissaan iltaan asti, Saltersin todistellessa että karja-alus oli itse asiassa uiva navetta, ja Diskon väittäessä että vaikka niin olisikin, niin säädyllisyys ja kalastaja-kunnia olisivat vaatineet häntä pitämään "asiat erillään". Pitkä Jack sieti tätä äänettömänä jonkun aikaa — kiukkuinen kapteeni tekee nyrpeän miehistön — mutta illallisen jälkeen hän lausui pöydän takaa:
"Mitäpä hyödyttää vaivata päätään sillä, mitä he sanovat?"